Utajärven Sotkalla entisen kosken luona on vanhaa kivikkoa. Myös Vaalassa Nuojuan voimalaitoksen alapuolella näkyy kivirakennelma. Se on tehty vuonna 1777.

Nämä kivikot ovat vanhoja teitä. Nyt ne ovat pensaiden takana ja vaatimattomia, mutta aiemmin sadat ihmiset kävelivät niitä pitkin.

Oulujoella oli aiempaa helpompaa ja turvallisempaa kulkea

sen jälkeen, kun jokea alettiin perata.

Jokia perattiin Pohjois-Suomessa ensimmäisen kerran 1700-luvulla. Perkaaminen jatkui 1800- ja 1900-luvuilla.

Perkaaminen tarkoitti, että joesta nostettiin pois suuria kiviä köyden tai ketjujen avulla. Yksi kivi saattoi painaa jopa 1000 kiloa. Kiviä myös räjäytettiin. Kivien osia siirrettiin kankien avulla joen rannalle. Tällaisia kivistä tehtyjä rantoja sanottiin rantamöljiksi tai vetomöljiksi.

Kivinen rantamöljä joen laidassa helpotti ihmisiä. Rantamöljän avulla tyhjät tervaveneet saatiin helpommin sisämaahan, kun ne palasivat Oulusta.

Sisämaahan palaaminen oli hitaampaa kuin Ouluun kulkeminen, vaikka tervavene oli paluumatkalla tyhjä ja kevyt.

Tervaveneen matka Vaalasta Ouluun saattoi kestää puoli päivää, mutta kotimatka kesti usein kaksi tai kolme päivää. Matka oli pitkä, ja Oulujoessa oli voimakas vastavirta.

Kotimatkalla hyödynnettiin rantamöljiä. Yksi ihminen käveli möljää pitkin ja veti venettä köydellä. Samaan aikaan toinen ihminen esti pitkällä sauvalla, että vene ei törmää rantamöljään. Joskus venettä veti monta ihmistä, sekä miehiä että naisia. Veneen vetämisen toinen nimi oli rompsiminen.

Möljä täytyi pitää kunnossa. Jää ja puiset tukit rikkoivat möljän rakenteita ja siirsivät kiviä.

Tämän päivän ihmisen voi olla vaikea kuvitella, miten suuri työ oli vetää veneitä kesähelteellä tai sateessa. Kosket pauhasivat, ja kivet olivat liukkaita jalan alla. Sauva rikkoi käsien ihon, ja köysi rikkoi koko selän ihon. Myös saappaat menivät rikki kivisen rannan takia. Joskus kulkijoiden saappaista

oli vain varret jäljellä matkan lopussa.

Joillakin ihmisillä oli hyvä onni. He saivat sitoa veneensä laivan taakse, ja laiva veti veneen Oulusta Muhokselle asti. Kerrotaan, että Laine-laiva veti joskus 30 venettä yhtä aikaa Muhokselle. Sieltä oli kuitenkin vielä pitkä matka Oulujärvelle.

Oulujoelle rakennettiin voimalaitokset 1940-luvulla. Veden pinta nousi, ja rantamöljät jäivät veden alle. Möljän voi vieläkin nähdä joissakin paikoissa, mutta möljien luokse on vaikea kulkea.

​

Lähteet:

Enbuske, Matti 2010. Pohjois-Pohjanmaan ympäristöhistoria.

Hiltunen, Kaisa 2018. Sotkakosken möljä. Blogikirjoitus. Saatavilla, viitattu 19.12.2023: https://tarinoitautajarvelta.blog/2018/06/22/sotkakosken-molja-rompisien-ylavirtaan/

Merilä, Aino 1999. Ala- ja Ylimerilän historiaa vuosilta 1610–1922.

Oulujoki Osakeyhtiö 1954. Entinen Oulujoki – Historiikkia ja muistitietoja.

Kuva: Tervavenettä vedetään vastavirtaan Oulujoella. Kuva: I. K. Inha 1898. Kustannusosakeyhtiö Otavan kokoelma. Historian kuvakokoelma. Museovirasto.

Tuotanto: Rokua UNESCO Global Geopark / Humanpolis Oy, 2023. Toteutettu osana Pohjois-Pohjanmaan liiton myöntämää Euroopan Unionin aluekehitysrahaston ja Suomen valtion tukemaa Kiehtovat tarinat Rokua Geopark -alueen vetovoimatekijöiksi -hanketta.