Johan Wilhelm Gerhardinpoika Snellman oli kauppias, laivanvarustaja, höyrysahan omistaja ja tervaporvari eli liikemies, joka kävi kauppaa tervalla. Hän muutti tähän taloon 1840-luvulla perheensä kanssa.

J. W. Snellman ei saanut helposti rahaa ja menestystä. Hän asui lapsena Suomussalmella, mutta jäi 12-vuotiaana orvoksi eli ilman äitiä ja isää. Silloin hän muutti Kokkolaan ja meni kauppaan töihin apulaiseksi. 16-vuotiaana hän lähti merille. Vuonna 1840 hän teki ehkä elämänsä parhaan sopimuksen, kun meni naimisiin Jeanetten kanssa.

Snellmanit saivat 9 lasta. Perhe oli tiivis ja avioliitto täynnä onnea. Lapsista oli kuitenkin myös huolta. Hanna-tytär kuoli 29-vuotiaana. Vanhin poika Janne juhli opintomatkalla Saksassa niin villisti, että joutui vankilaan.

Snellmanit suurensivat taloaan vuonna 1851. Perhe kasvoi, ja lisäksi taloon täytyi mahtua kauppa ja toimisto. Talon pihapiirissä oli talli, renkien ja piikojen asunnot sekä suuri keittiö.

Tällaisissa suurissa taloissa saattoi olla jopa kymmenen työntekijää.

Talon uudessa osassa oli vintti. Kerrottiin, että J. W. Snellman istui joskus siellä ja mietti murheita. Vintillä oli myös näköalapaikka, josta näki kaukoputkella Toppilan satamaan. Ehkä J. W. Snellman katseli, näkyikö merellä jo hänen oma Toivo-laivansa?

J. W. Snellman odotti laivaansa aina kovasti. Hänen Wille-poikansa oli laivan kapteeni. Wille ei halunnut palata kotisatamaan Ouluun. Hän piti Aasiasta ja keksi vuosien ajan aina uusia syitä, miksi laivan piti purjehtia Aasiaan. Wille piti Aasian ruoasta niin paljon, että oli palkannut laivalle aasialaisen kokin.

Ohikulkijat kuulivat usein musiikkia Snellmanien talosta. Talon naiset pitivät musiikista. He tekivät myös paljon käsitöitä: neulepuikot heiluivat ja neulalla ommeltiin kankaisiin kauniita kuvioita. Käsitöitä tehtiin erityisesti joululahjaksi perheelle ja ystäville. Usein talon keittiön ikkunasta tuli paahtuvien kakkaroiden tuoksua. Kakkarat olivat laivakorppuja. Korppuja tarvittiin tuhansia Snellmanin kauppahuoneen laivoille, ja ne leivottiin perheen keittiössä.

​

Lähteet:

Isoaho-Nousiainen, Riikka 2019: Säätyläistyttö, sivistys ja sosiaaliset siteet: oululainen Hanna Snellman opintiellä Helsingissä 1850-luvulla. Ennen ja nyt 2019/4.

Kovalainen, Kauko 2006: Stiftelsen Alma och K. A. Snellman Säätiö 1921–2004.

Pohjamo, Ulla 2003: Kesä salmessa – porvarillista huvilakulttuuria Oulun Toppilansalmessa. Pro gradu -tutkielma)

​

Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat. J. W. Snellmanin perhekuva vuodelta 1861.