1600-luvulla Oulu alkoi muuttua yhä kansainvälisemmäksi ja rikkaammaksi.

Kaupungin kauppiaat ja muut rikkaat ja hienot ihmiset halusivat paikan, jossa he voisivat tavata toisiaan ja jonne he voisivat kutsua ulkomaisia vieraita. Tuohon aikaan väestön varallisuudessa oli suuria eroja. Kaupungissa oli hyvin rikkaita ihmisiä, mutta myös hyvin köyhiä.

Ihmiset olivat tarkkoja sosiaalisesta hierarkiasta eli siitä, että erilaiset ihmisryhmät olivat erillä toisistaan.

Tämä rakennus on nykyisin Oulun kaupungintalo. Se otettiin käyttöön vuonna 1886, ja silloin sen nimi oli Seurahuone. Oulun rikkaimmat ja hienoimmat ihmiset kokoontuivat viettämään iltaa Seurahuoneelle. He nauttivat näytelmistä ja musiikista. Jopa Suomen kansallissäveltäjä Jean Sibelius piti konsertin Seurahuoneella.

Seurahuoneella syötiin hienosti ja erikoisesti. Ruokalistalla saattoi olla esimerkiksi kirkasta lientä tryffelisienien kanssa, lampaanlihaa renessanssin ajan tyyliin, parsaa sekä mokkajäädykettä, joka oli silloin uusi ja suosittu jälkiruoka. Alkupalana oli usein graavilohta. Ulkomaisten vieraiden mielestä raaka kala oli outoa.

Tavalliset, köyhät oululaiset eivät voineet tulla Seurahuoneelle asiakkaaksi.

He voivat kuitenkin saada työtä Seurahuoneelta tai Raatinsaaren Hôtel de Raatti -ravintolasta.

Seurahuoneen lempinimi oli Susiteetti. Se tuli ruotsin kielen sanasta Societetshus eli Seurahuone.

Ennen nykyistä rakennusta tällä paikalla oli puusta tehty Seurahuone. Se kuitenkin paloi Oulun suuressa tulipalossa vuonna 1882.

Seurahuoneessa oli ruokasali, näyttämö ja erikoinen kabinetti eli pieni, yksityinen tila. Kabinetti oli sisustettu itämaan tyyliin, ja siellä oli hämärä tunnelma. Kabinetissa vieraat joivat kahvia siroista kiinalaisista riisiposliinikupeista ja rentoutuivat divaanisohvilla. Kabinetin ajateltiin kertovan siitä, että Oulu on kansainvälinen. Naiset eivät saaneet mennä yksin kabinettiin.

Tarinan mukaan oululainen sanonta olla ölövinä eli olla muina miehinä sai alkunsa eräältä Seurahuoneen lounaalta. Eräs tehtailija ja kauppaneuvos Åström meni lounaan jälkeen tarkastamaan oman tehtaansa toimintaa. Tehtaan väki huomasi, että johtaja oli humalassa. Åström sanoi: ”Bara lite öl i vin” eli ”Vain vähän olutta ja viiniä” ja jatkoi kierrosta. Kansan suussa tästä selityksestä tuli ölövi, ja sitä sanaa käytetään Oulussa edelleen.

​

Lähteet:

Korhonen, Markus H. 2002: Kaupunginkellarista Seurahuoneelle – Keveästi oululaisen kestikulttuurin vaiheita. Uusi Seurahuone.

Oulun kaupunki: Kaupungintalon historia. [++https://www.ouka.fi/oulu/oulu-tietoa/kaupungintalon-historia++](https://www.ouka.fi/oulu/oulu-tietoa/kaupungintalon-historia) (Luettu 1.8.2023)

​

Kuva: M. L. Carstens, kustantaja. 1907. Museovirasto. Oulun Seurahuone.