Leveri

Oulu2026

KUUNTELE Tervatarinoiden reitti-Leveri

Tervetuloa Leveriin! Leveri ja Kakaravaara olivat ennen merenkulkijoiden seutua. Oli tervan ja purjelaivojen aika, ja Leverissä asui paljon merimiehiä. Täällä asui myös laivapuuseppiä, köydenpunojia, peruukin ja tulitikun tekijöitä ja jopa ennustajia.

Merimiehen merkki olivat vaatteet: valkoiset suorat housut, sininen takki ja hieno lierihattu, jossa oli silkkinauhat.

Leveri oli merimiesten nimi Liverpoolille. Englannin Liverpool oli tärkeä kauppapaikka. Kun laivat lähtivät Oulusta täynnä tervaa ja puutavaraa, ne purjehtivat usein ensin Liverpooliin.

Elämä Leverissä ei ollut aina helppoa. Merimiehet olivat usein kauan poissa kotoa, jopa vuosia. Naisten täytyi huolehtia arjesta. Jotkut merimiehet antoivat vaimolleen joka toisen palkkansa, mutta jotkut pitivät itse kaikki rahat.

Laivoille tarvittiin paljon työntekijöitä. Ikää ei katsottu. Eräs Jaakko Haataja lähti Kakaravaarasta Toivo-laivan kajuuttavahdiksi 12-vuotiaana. Joskus samassa työssä oli ollut jopa 4-vuotias lapsi! Toivo oli suuri purjelaiva. Se oli rakennettu Toppilansaaressa, ja sen omisti oululainen kauppias J. W. Snellman.

Kun laiva purjehti Tanskan Juutinrauman kanavaan, uudet työntekijät pestiin tervalla. Se oli uuden merimiehen kaste. Terva oli samaa, jota käytettiin laivassa. Kun laivan runko ja köydet maalattiin tervalla, niistä tuli vedenpitäviä. Terva myös esti, että laivan rautaosat eivät ruostuneet.

Merimiehet toivat ulkomailta kotiin erikoisia lahjoja. Lahja saattoi olla sateenkaaren värinen simpukankuori, kaunis kangas tai kukkaro, joka oli käärmeennahkaa. Ja tietenkin miehet kertoivat uskomattomia tarinoita paikoista, joissa he olivat käyneet. He kertoivat Leveristä eli Liverpoolista, Nyorkista eli New Yorkista, Marselista eli Marselleista ja Nuupelista eli Konstantinopolista. Kaikki olivat kuulleet tarinan oululaisesta merimiehestä, jonka jalan krokotiili nappasi Intiassa.

Lähteet:

Kaukiainen, Yrjö 2000: Laiva Toivo, Oulu. SKS Kirjat.

Kivekäs K. 1904: Merimiesten kieli. Kaiku, 27.1.1904.

Mäkiprosi, Paula 2012: Kokkeja, kajuuttavahteja ja oppilaita. Miehistön nuorimmat jäsenet oululaisilla ja raahelaisilla purjealuksilla 1850–1860-luvuilla. (Pro gradu -tutkielma)

Korhonen, Markus H. & Ukkola, Jukka 2005: Kukatin: Oulusa olleita. Radioasema Q.

Kuva: Museovirasto

Osoite

Heinätorin koulun aita, Limingankadun ja Kirkkokadun kulma. Leverin rajalla.

Aloita

Tervatarinoiden reitti

Tervatarinoiden reitti vie Oulun historiaan

Oulun tarinat

Oulu oli ennen tärkeä tervakaupunki. Tervatarinoiden reitti kertoo, millaista elämä oli Oulussa tervan ja purjelaivojen aikaan. Reitillä tutustut tärkeisiin paikkoihin, tapahtumiin ja henkilöihin.

Tervakaupungin reittiin liittyy 10 tarinaa, jotka voit lukea tai kuunnella. Reitti alkaa Leverin rajalta ja päättyy Toppilan satamaan. Voit kuitenkin valita, missä järjestyksessä tutustut tarinoihin.

Tarinat kirjoitti kirjailija Katariina Vuori. Hän rakastaa Oulua ja merta.

”Kirjoittaminen oli kiehtovaa. Meri ja vesireitit ovat vaikuttaneet paljon Oulun historiaan. Tervakaupan aikaan Oulussa oli rikkautta ja juhlia, mutta myös kurjuutta ja pettymyksiä”, kirjailija sanoo.

Tekstit: Katariina Vuori

Ääni: Anu Aaltonen

Äänisuunnittelu: Pasi Alatalo

Kuvat: Museovirasto ja Pohjois-Pohjanmaan museo

Reitin toteuttaja: Oulun kulttuurisäätiö

Reitin päärahoittaja: Pohjois-Pohjanmaan liitto

© Oulun kulttuurisäätiö

Oulujoen tarinat

Tervatarinoiden reitti jatkuu Oulujokea pitkin Muhoksen, Utajärven ja Vaalaan tapahtumiin.

Oulujoen tarinat ovat toteuttaneet Rokua UNESCO Global Geopark / Humanpolis Oy osana Pohjois-Pohjanmaan liiton myöntämää Euroopan Unionin aluekehitysrahaston ja Suomen valtion tukemaa ”Kiehtovat tarinat Rokua Geopark -alueen vetovoimatekijöiksi” -hanketta.

Kohteet