Tervan matka metsästä satamaan oli pitkä ja vaikea.

Teitä ja junaratoja ei vielä ollut, joten ihmiset ja tavarat kulkivat veneellä Oulujokea pitkin. Oulujoki virtasi vapaana,

ja sen kosket kuohuivat. Kosket olivat komeita, mutta joella kulkeminen oli hankalaa. Etenkin 20 kilometriä pitkä Muhoksen Pyhäkoski oli jylhä ja vaikea.

Melkein kaikki joella kulkijat tarvitsivat laskumiehen apua kosken kohdalla.

Laskumiehet olivat koskenlaskun ammattilaisia. Heidän työtään oli auttaa matkailijoita ja tervanpolttajia koskissa. Joskus matkailijat kulkivat joella niin, että he istuivat tervatynnyrin päällä.

Oulujoen jokaisella koskella oli omat laskumiehet. Laskumieheksi pääsi, jos oli taitava koskenlaskija. Kahden luotettavan henkilön täytyi vahvistaa laskumiehen taidot. Laskumiehen täytyi myös esittää virkatodistus. Laskumiehen työpaikan hyväksyi ensin kihlakunnanoikeus ja sitten Oulun läänin maaherra. Jokainen laskumies lupasi,

että jos työssä tapahtuu vahinko hänen huolimattomuutensa takia, hän maksaa vahingon kulut omalla rahalla.

Laskumiehen täytyi olla aina valmiina ohjaamaan veneitä. Työssä ei saanut olla yhtään humalassa. Joskus veneilijät antoivat laskumiehille juomaa ja voileipiä, jotta nämä auttaisivat ensin juuri heitä.

Koskissa oli odotuspaikkoja. Odotuspaikoilla tervankuljettajat voivat olla yötä ja odottaa laskumiestä. Yksi odotuspaikka oli Merilä, josta veneet lähtivät Pyhäkoskelle. Joskus rannassa oli kilometrin jono veneitä, jotka odottivat matkan jatkumista.

Sääntöjen mukaan laskumiehen täytyi seistä, kun hän laski koskea. Koskea laskettiin joka päivä.

Joskus laskumies auttoi yhden päivän aikana monta venettä kosken läpi. Laskumiehellä oli vapaata vain sunnuntaina, ja silloinkin vain osan päivästä. Jos laskumies sairastui, hänen täytyi pyytää vapaata maaherralta.

Vaikka työ oli rankkaa, laskumiehet olivat ylpeitä ammatistaan. Heitä myös arvostettiin, koska he olivat rauhallisia ja taitavia. He tunsivat kosket hyvin ja osasivat varoa kiviä. Usein laskumiehen taito kulki perheessä isältä pojalle. Laskumiehet olivat usein syntyneet Oulujoen varrella ja kasvaneet joen lähellä. He olivat koskien luotseja.

Lähteet:

Merilä, Aino 2002. Merilästä elämän ja koskien kuohuihin.