Vaalankurkku on ollut tervataloudessa keskeinen paikka, oikea liikenteen solmukohta. Sieltä alkoi tervankuljetuksen koskireitti pitkin Oulujokea kohti Oulun satamia. Tervaveneet tulivat Vaalankurkkuun Kainuun metsistä yli Oulujärven selän.

Tervaveneitä alkoi saapua Oulujärveltä heti, kun jäät olivat sulaneet. Parasta ja kiireisintä aikaa oli keskikesä kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun. Uhkarohkeimmat soutivat tervaa vielä syysmyrskyilläkin.

Oulujärven ylityksen saattoi parhaimmillaan tehdä yhdessä tai kahdessa päivässä. Roivaisen Antin ja Kallen, isän ja pojan, kerrotaan tehneen epävirallisen matkaennätyksen taittamalla Oulujärven selän peräti kuudessa tunnissa lastinaan 30 tynnyriä tervaa.

Myötätuulella vauhtia saatiin lisäämällä tervaveneeseen Roivaisten tavoin pellavasta tai hamppukankaasta tehty purje. Silloin Oulujärvellä nähtiin venekuntia, jotka suorastaan viilettivät kohti Vaalankurkkua.

Matkat olivat kuitenkin alttiita sään vaihteluille. Vastatuulella matka hidastui ja myrskysäällä onnettomuuksien riski kasvoi. Täydessä lastissa keskimäärin 4500 kiloa painanut raskas tervavene ei noussut aaltojen päälle, vaan puski suoraan läpi. Oulujärvestä tuli joidenkin kokemattomampien matkamiesten viimeinen tyyssija.

Parempia matkasäitä jäätiin odottamaan saarten suojiin. Joskus myrskyjen tyyntymistä saatettiin odottaa viikkojenkin ajan. Vaikka matkalle pakattiin mukaan leipää, voita, suolakalaa ja kapahaukia, niin joskus eväät loppuivat, kun matka venyi.

Ärjänselän myrskyillä suosittu tuulenpitopaikka oli Kaivanto, jossa saattoi päästä taloonkin lepäämään. Kerrotaan, että Kaivannon suuret kirput mäkättivät aina tyytyväisinä, kun näkivät uusien tulokkaiden saapuvan.

Saarten suojissa aikaa kulutettiin myös tarinoiden parissa porinoiden. Oulujärven Niskanselältä löytyvät saaret Ylä-Mulkku ja Ala-Mulkku, jotka ovat perintöä väsyneiden ja odotteluun tympääntyneiden tervansoutajien kertomista jutuista.

Vaalankurkkuun päästyään tervansoutajat usein kahvittelivat, yöpyivät ja odottelivat vapaita laskumiehiä ennen kuin jatkoivat matkaansa yli 100 kilometrin etapille pitkin Oulujokea. Vilkkaimpina päivinä Vaalassa saattoi olla kymmenittäin veneitä menossa kohti Oulua ja saman verran sieltä palaamassa.

Viimeisestä Oulujärven ylittäneestä tervaveneestä on vain veikkauksia, mutta paikalliset ovat muistelleet nähneensä tervoja soudettavan viimeisen kerran 1920–30-lukujen taitteessa.

​

Lähteet:

Heikkinen, Reijo 2007. Avara Oulujärvi: Elämää Oulujärvellä ja sen rantamilla.

Kauhanen, Jouni 2023. Tervan Perintö -dokumenttielokuva. Oulun Ammattikorkeakoulu. Saatavilla, viitattu 19.12.2023: https://www.youtube.com/watch?v=kygQBjtrOw0

Vaala – Oulujärven pitäjä: Encyclopedia Vaalaensis, pitäjäntietosanakirja. Vaalan kunta.

Oulujoki Osakeyhtiö 1954. Entinen Oulujoki – Historiikkia ja muistitietoja.

Kuva: Tervankuljetusta Oulujärvellä 1898. Kuva: I. K. Inha. Kustannusosakeyhtiö Otavan kokoelma. Historian kuvakokoelma. Museovirasto.

Tuotanto: Rokua UNESCO Global Geopark / Humanpolis Oy, 2023. Toteutettu osana Pohjois-Pohjanmaan liiton myöntämää Euroopan Unionin aluekehitysrahaston ja Suomen valtion tukemaa Kiehtovat tarinat Rokua Geopark -alueen vetovoimatekijöiksi -hanketta.