Elokuussa 2019 tästä hotellin parkkipaikan alta löytyi vanha mäntypuinen hylky. Löytöpaikan mukaan se nimettiin Hahtiperän hylyksi. Alus oli rakennettu pohjoisessa Suomessa kasvaneista hongista luultavasti joskus 1600-luvun lopussa. Rakennustekniikaltaan se muistuttaa alueen talonpoikien rakentamia jähtejä eli purjealuksia tahi tavarankuljetukseen käytettyjä proomuja. Sen runko oli limisaumainen ja saumat oli tilkitty pien ja lampisirppisammalen sekoituksella. Liekö piki ollut peräisin tuosta salmen toiselta puolelta, Pikisaaresta?

Mahtoi aluksen ällistys olla suuri, kun se vuonna 2019 näki pitkästä aikaa päivänvaloa: kaupunkihan oli vallan toisenlainen kuin kolmesataa vuotta sitten! Silloin tällä paikalla oli vielä Hahtiperäksi kutsuttu Oulun sisäsatama laitureineen ja varastomakasiineineen. Vaatimaton tuhannen asukkaan raja ylitettiin Oulussa 1700-luvun alussa, mutta sulaveden aikaan kaupungissa riitti vilinää. Satamassa kuuli suomen ja ruotsin sijaan enemmän englantia, saksaa, venäjää ja ranskaa. Oulu oli oikea kansainvälinen merikaupunki. Kauppatoria nimitettiin silloin Pakkahuoneentoriksi, ja siellä saattoi törmätä kauppiaaseen, jonka nimi oli Staffan Smoswen tai Anders paharauta.

Hahtiperän sataman edustalla, meressä, oli tolppien päälle rakennettuja merimakasiineja, joissa säilytettiin laivoilta tulevaa ja niihin menevää kauppatavaraa. Hahtiperän hylky on voinut rahteerata pikeä, tervaa ja polttopuita mantereen ja Pikisaaren välillä, tai toimia tavarankuljetusaluksena, joka kuljetti lastia kauemmaksi ankkuroitujen suurten valtameripurjelaivojen ja sataman välillä. Laivoille meni tervaa, puutavaraa, voita, lohta ja kuivattua kapahaukea. Ouluun tuotiin muun muassa suolaa ja viljaa. Ja tokihan kaupalla ja tervanviennillä vaurastuva yläluokka tarvitsi kaikenlaista tilpehööriä ja luksustuotteita, kuten kankaita, tupakkia, mausteita ja tulppaanin sipuleita.

Kansainvälisen kaupan myötä Ouluun saapui paitsi ulkomaalaisia tuotteita, myös uusia tapoja: alettiin juoda sellaisia eksoottisia uutteita kuin teetä ja kahvia kiinalaisista posliinikupeista, maustaa ruokia itämaisilla mausteilla ja pukeutua mannermaisen muodin mukaan.

​

Lähteet:

Halila, Aimo 1953: Oulun kaupungin historia I. Oulun kaupunki.

Kaila, E. E. 1931: Pohjanmaa ja meri. (Väitöskirja)

Korhonen, Markus H. 2001: Tervakaupungin tarinoita II osa. Radioasema Q.

Riutankoski, Matleena 2019: Oulu Hallituskatu 1, Hahtiperän hylky, hotelli Radisson Blun pysäköintialueen arkeologinen kaivaus 2019. Museovirasto.

Vuori, Katariina 2021: Hahtiperän hylyn biografia : 1600-luvun lotjasta immersiivisen taideteoksen proomupääosaan. (Pro gradu -tutkielma)

Wacklin, Sara 1966: Sata muistelmaa Pohjanmaalta. WSOY.

​

Kuva: Museovirasto. Syystuotteiden kauppaa Oulun kauppatorilla, 1933.

Lisätty todellisuus: "Hahtiperä" (https://skfb.ly/6XSGW) by Museovirasto Museiverket Finnish Heritage Agency is licensed under Creative Commons Attribution (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).