Leveri
Kuuntele Tervatarinoiden reitti-Leveri
Tervetuloa Leveriin! Tervan ja purjelaivojen kulta-aikana Leveri ja Kakaravaara olivat merenkulkijoiden kaupunginosia. Toki niissä asui muitakin, kuten laivapuuseppiä, peruukin- ja tulitikuntekijöitä, ennustajaeukkoja sekä köydenpunojia. Merimiehen tunnisti valkoisista suorista housuista, sinisestä takista ja hienosta lierihatusta silkkinauhoineen.
Leveri on merimiesten väännös Liverpoolista. Liverpool oli maailmankaupan solmukohta, ja usein Oulusta lähteneiden tervalla ja puutavaralla lastattujen alusten ensimmäinen etappi. Oululaisen Kaiku-lehden perustaja ja toimittaja Konrad Kivekäs kirjoitti vuonna 1904, ettei merimiesten kieli taivu lausumaan vieraita paikannimiä yhtä kauniisti kuin oppineiden. Konstantinopolista tulee Nuupeli, Genoasta Jenna, Marseillesta Marseli, New Yorkista Nyorkki ja Liverpoolista Leveri. Tuohon olisi joku merikarhu voinut todeta, ettei niitä laivoja kielellä seilata.
Elämä Leverissä ei ollut aina hääviä. Kun miehet olivat merillä – usein vuosikausia – oli arki naisten kontolla. Jotkut merimiehet antoivat joka toisen kuun tienestin juosta vaimolle, mutta olipa niitäkin, jotka jättivät rouvansa puille paljaille. Niin kuin eräs oululainen kirvesmies Limmi, joka vuonna 1871 purjehti laiva Toivon neitsytmatkalla Leveriin, eli oppineiden kielellä Liverpooliin. Toppilansaaressa rakennetun fregatti Toivon omisti tuossa muutaman korttelin päässä, Kirkkokadun ja Albertinkadun kulmassa, asunut kauppias J. W. Snellman.
Naimaikä ei ollut vaatimuksena, kun laivoille haalittiin miehistöä. Kakaravaarassa asunut ja myöskin laiva Toivolla seilannut Jaakko Haataja lähti kajuuttavahdiksi 12-vuotiaana. Onpa joku nelivuotiaskin kuulemma pestattu samaan tehtävään! Juutinraumassa ensikertalaiset tervattiin ja raakattiin niin kuin päiväntasaajan kasteessa konsanaan. Ihka omalla tervalla, samalla, jolla laivan runko ja köydet oli sudittu vedenpitäviksi ja rautaosat ruosteenkestäviksi.
Kaukomailta saatettiin tuoda tuliaisena sateenkaaren sävyissä hohtava simpukankuori, kauniita kankaita tai eksoottinen käärmeennahasta valmistettu kukkaro. Ja tietenkin merimiessäkillinen uskomattomia kertomuksia Leveristä, Nyorkista, Marselista tai Nuupelista. Ja kaikkihan tunsivat tarinan Sundbergin Jannesta, oululaisesta merimiehestä, jonka jalan krokodiili eli skorpiuuni oli napannut Intiassa.
Lähteet:
Kaukiainen, Yrjö 2000: Laiva Toivo, Oulu. SKS Kirjat.
Kivekäs K. 1904: Merimiesten kieli. Kaiku, 27.1.1904.
Mäkiprosi, Paula 2012: Kokkeja, kajuuttavahteja ja oppilaita. Miehistön nuorimmat jäsenet oululaisilla ja raahelaisilla purjealuksilla 1850–1860-luvuilla. (Pro gradu -tutkielma)
Korhonen, Markus H. & Ukkola, Jukka 2005: Kukatin: Oulusa olleita. Radioasema Q.
Kuva: Museovirasto
Osoite
Heinätorin koulun aita, Limingankadun ja Kirkkokadun kulma. Leverin rajalla.
Tervatarinoiden reitti
Tervatarinoiden reitti sukeltaa pohjoisen terva-ajan historiaan!
Oulun tarinat
Kirjailija Katariina Vuoren kirjoittamat ja näyttelijä Tuula Väänäsen lukemat kymmenen kiehtovaa lyhyttarinaa pohjautuvat Oulun tervakulta-ajan historiallisiin paikkoihin, tapahtumiin ja henkilöihin. Tarinat sijoittuvat niiden aitojen tapahtumapaikojen läheisyyteen ja ne voi joko lukea tai kuunnella.
Tarinat kirjoittanut Katariina Vuori kertoo rakastavansa Oulun ja Pohjois-Pohjanmaan vesistöjä ja merellisyyttä – omintakeista, vähäeleistä ja vähän nukkavieruakin rannikkoa, joka usein piileskelee rantapuskien takana.
”Oli kiehtovaa päästä tulkitsemaan tervantuoksuisten tarinoiden kautta, millä tavalla vesireitit ovat vaikuttaneet alueen historiaan, kaupungin kasvuun sekä pienten ja suurten ihmisten elämään. Tervahegemonia ei ollut pelkkää bling blingiä ja itämaisia mausteita, vaan myös kipua, pettymyksiä ja yksityisiä tragedioita”, kuvailee Vuori projektia.
Tervatarinoiden reitti alkaa Leverin rajalta ja päättyy Toppilan satamaan. Tarinat ovat kuitenkin itsenäisiä ja ne voi kokea itselleen sopivassa järjestyksessä
Tekstit: Katariina Vuori
Ääni: Tuula Väänänen
Äänisuunnittelu: Pasi Alatalo
Kuvat: Museovirasto ja Pohjois-Pohjanmaan museo
Reitin toteuttaja: Oulun kulttuurisäätiö
Reitin päärahoittaja: Pohjois-Pohjanmaan liitto
© Oulun kulttuurisäätiö
Oulujoen tarinat
Tervatarinoiden reitti jatkuu Oulujokea pitkin kolmella tarinalla Muhoksen, Utajärven ja Vaalaan tervaajan tapahtumiin.
Oulujoen tarinat ovat toteuttaneet Rokua UNESCO Global Geopark / Humanpolis Oy osana Pohjois-Pohjanmaan liiton myöntämää Euroopan Unionin aluekehitysrahaston ja Suomen valtion tukemaa ”Kiehtovat tarinat Rokua Geopark -alueen vetovoimatekijöiksi” -hanketta.
Kuvat: Museovirasto
Tervatarinoiden reitin tarinat ovat saatavissa suomen kielen lisäksi myös englanniksi, ruotsiksi ja selkosuomeksi.