Kuuntele Tervatarinoiden reitti-Pikisaari
Kuvittele, että eletään Isovihan jälkeistä aikaa, vuotta 1740. Isoviha on keskeyttänyt hetkeksi Pikisaaressa tapahtuvan pienpolton, mutta nyt taas uusi pikipolttimo on valmis. Ilmassa leijailee sankka savu. Pien ja tervan paahteinen tuoksu kulkee pohjoistuulen mukana Pokkisenväylän yli kaupunkiin.
Ensimmäinen pikiruukki perustettiin Pikisaareen 1640-luvulla. Pikiruukki tuhoutui tulipalossa useasti, viimeiseksi vuonna 1891, eikä sitä sen jälkeen rakennettu uudelleen.
Pikeä valmistettiin valtavissa 40 tai jopa 50 tervatynnyrin vetoisissa kuparikattiloissa. Kun yhteen tervatynnyriin mahtuu 125 litraa tervaa, oli pikipannun vetoisuus yli 5 000 litraa. Padoissa porisi yleensä huonolaatuista, myytäväksi kelpaamatonta tervaa. Parhaana pikitervana pidettiin talven yli seissyttä talvitervaa sekä tervanpolton alussa syntynyttä räkätervaksi kutsuttua litkua. Keittäessä terva tiivistyi sitkeäksi ja paksuksi pieksi. Pien sopiva koostumus testattiin maistamalla: piki oli valmista, kun se ei enää tarttunut hampaisiin.
Väkevään ja oikukkaaseen tuleen sekä sen avulla tuotettuihin tervaan ja pikeen liittyi uskomuksia, yliluonnollisia elementtejä ja riittejä. Tervaa polttaessa sanaa terva ei saanut mainita, vaan se korvattiin muun muassa sanoilla hongan rasva, kalu tai voije. Pikisaaresta on löydetty arkeologisten tutkimusten yhteydessä vanhoja kolikoita, joiden uskotaan toimineen amuletteina tai pienpolttoon liittyvinä taikaesineinä.
Pikisaaren ruukkiyhteisöön syntyneet pojat lähtivät usein merille tai muihin töihin saaren ulkopuolelle. Tytöt, kuten 1700-luvulla elänyt Mannisen Maria sekä sisarukset, Margaretha ja Catharina Candelberg, jäivät saarelle. Naisten kautta pienpolton perinnetieto siirtyi uusille puolisoille ja uusille sukupolville.
Pikiruukin toiminnan loppumisen jälkeen Pikisaarella on toiminut muun muassa Korkeasaaren saha sekä emali-, kone- ja villatehdas. Vanhan villatehtaan ja konetehtaan rakennukset seisovat vieläkin aivan Pikisaarentien päässä, ja Korkeasaaren puolella voi nähdä vanhan sahan raunioita.
Pikisaaren pohjoisrannalla, Kuusisaaren puolella, maaperässä on edelleen pikiruukin perustusten jäänteitä. Oikein lämpimänä kesäpäivänä maaperä tuoksuu satojen vuosien takaiselta mustalta kullalta. Oulun ja Pikisaaren merenkulun historiaan voi myös törmätä Pikisaaren rantavesissä: sieltä voi löytää piikiveä, joka on kulkeutunut kaukomailta purjelaivan painolastina.
Lähteet:
Hyttinen, Marika 2021: Ajan multaamat muistot: Historiallisen arkeologian tutkimus Oulun
Pikisaaren pikiruukista, ruukkiyhteisöstä ja maailmankuvasta 1640-luvulta 1890-luvulle. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys. (Väitöskirja)
Juvelius, Eric 1989: Tervanvalmistus Pohjanmaalla. (Suomentanut Meri Utrio). Amanita.
Paulaharju, Sakari 1965: Wanha Raahe, WSOY.
Kuva: Museovirasto. Kuva Oulusta 1800-luvulla: näkymä kirkon tornista Pikisaarille. Etualalla merikapteeni Fabritiuksen talo.
Osoite
Merimiehenkotimuseo, Pikisaarentie 6, Oulu, 90100, Pikisaari
Tervatarinoiden reitti sukeltaa pohjoisen terva-ajan historiaan!
Oulun tarinat
Kirjailija Katariina Vuoren kirjoittamat ja näyttelijä Tuula Väänäsen lukemat kymmenen kiehtovaa lyhyttarinaa pohjautuvat Oulun tervakulta-ajan historiallisiin paikkoihin, tapahtumiin ja henkilöihin. Tarinat sijoittuvat niiden aitojen tapahtumapaikojen läheisyyteen ja ne voi joko lukea tai kuunnella.
Tarinat kirjoittanut Katariina Vuori kertoo rakastavansa Oulun ja Pohjois-Pohjanmaan vesistöjä ja merellisyyttä – omintakeista, vähäeleistä ja vähän nukkavieruakin rannikkoa, joka usein piileskelee rantapuskien takana.
”Oli kiehtovaa päästä tulkitsemaan tervantuoksuisten tarinoiden kautta, millä tavalla vesireitit ovat vaikuttaneet alueen historiaan, kaupungin kasvuun sekä pienten ja suurten ihmisten elämään. Tervahegemonia ei ollut pelkkää bling blingiä ja itämaisia mausteita, vaan myös kipua, pettymyksiä ja yksityisiä tragedioita”, kuvailee Vuori projektia.
Tervatarinoiden reitti alkaa Leverin rajalta ja päättyy Toppilan satamaan. Tarinat ovat kuitenkin itsenäisiä ja ne voi kokea itselleen sopivassa järjestyksessä
Tekstit: Katariina Vuori
Ääni: Tuula Väänänen
Äänisuunnittelu: Pasi Alatalo
Kuvat: Museovirasto ja Pohjois-Pohjanmaan museo
Reitin toteuttaja: Oulun kulttuurisäätiö
Reitin päärahoittaja: Pohjois-Pohjanmaan liitto
© Oulun kulttuurisäätiö
Oulujoen tarinat
Tervatarinoiden reitti jatkuu Oulujokea pitkin kolmella tarinalla Muhoksen, Utajärven ja Vaalaan tervaajan tapahtumiin.
Oulujoen tarinat ovat toteuttaneet Rokua UNESCO Global Geopark / Humanpolis Oy osana Pohjois-Pohjanmaan liiton myöntämää Euroopan Unionin aluekehitysrahaston ja Suomen valtion tukemaa ”Kiehtovat tarinat Rokua Geopark -alueen vetovoimatekijöiksi” -hanketta.
Kuvat: Museovirasto
Tervatarinoiden reitin tarinat ovat saatavissa suomen kielen lisäksi myös englanniksi, ruotsiksi ja selkosuomeksi.