Mitähän miettisi 1800-luvulla elänyt oululainen kauppias, laivanvarustaja ja höyrysahapatruuna Johan Gustaf Bergbom, jos hän tulisi tänä päivänä Oulun torille ja istahtaisi tähän makasiininsa portaille brodeerattu ja parfymoitu nenäliina pyllynsä alla? Aivan varmasti hän ihmettelisi, missä luuraavat oululaiset ja ulkomaalaiset kauppiaat, mihin on kadonnut Pakkahuoneentorin ja sataman hulina merimiehineen? Entä missä on paahteisen äitelä tervan tuoksu ja kaikki lukuisat maalla ja meressä kaupungin edustalla olleet tavarapuodit? Ei kuulu airojen nitkettä hankaimissa, ei köysien natinaa. Ei ainuttakaan purjelaivaa tai tervavenettä missään. Ei näy vanhaa Fribergin pappaakaan, joka kaupusteli pikiöljyä, tuluskiviä ja liituja.

Makasiinikin on aivan väärässä paikassa: aiemmin se oli ollut rannan tuntumassa, rinnallaan muita pienempiä Bergbomin tavarapuoteja kukkuroillaan puutavaraa ja kaukaa sisämaasta tuotuja turkiksia, voita, kalaa ja riistaa. Konsuli Bergbom ehkä miettisi, mistä nuo ruukkien, maaseudun ja erämaan ihmiset nyt saavat elantonsa?

Omana aikanaan Pohjanmaan ja luultavasti koko Suomenkin rikkain mies Johan Gustaf Bergbom nousisi rappuselta ja katselisi Pikisaaren ohi Korkeasaareen, mutta ei. Ei kuulu enää Bergbomin omistamalta Korkeasaaren sahalta lousketta tai terän rahinaa. Miten lie Pateniemen, Laitakarin, Karihaaran ja muiden höyrysahojen laita, kai ne yhä sykkivät ja työllistivät ihmisiä? Sen Bergbom jo tiesi, ettei Pateniemen varvilla enää rakennettu aluksia. Bergbomin kauppahuoneen vuonna 1874 vesille laskema parkkilaiva Felix oli jäänyt Oulun seudun viimeiseksi purjelaivaksi.

Bergbomin katse ehkä nappaisi oudosta maisemasta suistoalueen sillat. Kappas vaan. Hänen aloitteestaan ja anteliaan lahjoituksensa ansiosta Oulujoen ylittäviä siltoja kehitettiin ja rakennettiin 1800-luvulla, ja nyt niitä on poikinut jo tuollainen määrä.

Ehkä Bergbom tuntee vatsassaan kurnaisun ja kääntää katseensa kohti Oulun kaupungintaloa, vanhaa Seurahuonetta. Siellä saisi mahan täydeltä graavilohta, lihalientä ja paistia. Voisi kuunnella musiikkia, nauttia sherrynaukut ja kupin vahvaa mokkakahvia Åströmin, Franzénin tai Snellmanin seurassa. Ehkä vielä rakennettaisiin yhdessä suurenmoinen alus, tervahipiäinen, määränpäänä Liverpool ja maailma. Tehtäisiin Oulusta vielä kerran suolantuoksuinen merikaupunki.

​

Lähteet:

Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy 2012: Oulun torinrannan kaavoitushistoriaselvitys. Oulun kaupunki.

Korhonen, Markus H. & Ukkola, Jukka 2005: Kukatin: Oulusa olleita. Radioasema Q.

Meinilä, Sakari 2009: Uusi Torinranta: Rakennushistoriallinen selvitys siirrettävistä aitoista. Oulun kaupunki.

Vahtola, Jouko 2005: ”Maine elää, vaikka nimi sammui: konsuli Bergbom oli aikansa rikkain mies, ja sen vuoksi hänen elämästään jäi Ouluun elämään totta ja tarua”. Kaleva 2.10.2005.

​

Kuva: Paulaharju, Samuli, kuvaaja 1907–1923, Museovirasto. kalaveneitä torin rannassa.