Jäiden lähdöstä aina pitkälle syksyyn vuolaana ja vapaana virtaava Oulujoki kuhisi. Oli paksuja tukkeja poikineen, lohenkalastajia, matkalaisia ja suikeita tervaveneitä eli paltamoita.

Matka Kainuun tervanpolttomailta satamakaupunki Ouluun oli paitsi pitkä, myös riskaapeli. Yhteen tervaveneeseen mahtui liki 30 tervatynnyriä, ja kun jokainen niistä oli 125 litran vetoinen, oli lastilla painoa monta tonnia. Tervaveneissä oli perämies ja soutajat. Joskus paikalliset, valtuutetut laskumiehet ohjasivat veneet pahimpien koskien läpi, mutta oli niitäkin, jotka kuljettivat veneensä itse alusta loppuun.

Havereita sattui tämän tästä. Kerrankin, kesäkuun yhdeksäntenä vuonna 1900, laskumies Siikasen ohjaama tervavene oli tulossa hyvää vauhtia Merikoskessa. Oltiin jo pitkän ja raskaan matkan loppusuoralla. Kunhan hän selviäisi viimeisistä kuohuista, olisi suuntana enää Toppilansalmi ja Tervahovi, joka muuten palaisi poroksi jälleen kerran tasan vuoden päästä, mutta sitä laskumies Siikanen tuskin aavisti.

Sitten, Lassinkallion kohdalla, tukkisumasta kimmahti tukki, joka kaatoi veneen. Tervamiehet pelastuivat tukkilautalle, mutta kauppias Iisakki Ravanderille matkalla olleet tervatynnyrit huilasivat virran mukana.

Riuskojen miesten lisäksi myös naiset olivat mukana tervan valmistuksessa ja kuljettamisessa. He osallistuivat tervahautojen rakentamiseen ja onpa perimätietoon jäänyt tarinoita huimapäisistä laskunaisistakin. Yksi heistä oli Kantturan Kaija ja toinen Mannermaan emäntä, joka 1860- ja 1870-luvulla ohjasi tervaveneitä Vaalasta Ouluun saakka.

Tervavenematkat tarjosivat sisämaan asukkaille mahdollisuuden nähdä kaupungin humua. Tervasta saatu maksupoletti saattoi vaihtua suolaan, ulkomailta tuotuun muodikkaaseen kankaaseen tai taskukelloon. Jokunen lantti meni ehkä kapakkaankin. Pohjoisen tervapääkaupunki tarjosi myös harvaan asuttua sisämaata monipuolisemmat parisuhdemarkkinat, ja aina joskus raskaalle, vastavirtaan kulkevalle paluumatkalle lähti venekunnallinen sydänsurujaan potevia romantikkoja.

​

Lähteet:

Hyttinen, Marika 2021: Ajan multaamat muistot: Historiallisen arkeologian tutkimus Oulun

Pikisaaren pikiruukista, ruukkiyhteisöstä ja maailmankuvasta 1640-luvulta 1890-luvulle. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys. (Väitöskirja)

”Tervan perintö” -dokumentti. Oulun ammattikorkeakoulun oppilastyö. 5.5.2023. https://www.youtube.com/watch?v=kygQBjtrOw0

"Tervan Matka" -dokumentti. Pohjois-Pohjanmaan museo, Oulun museo- ja tiedekeskus. 2023. https://www.youtube.com/watch?v=MIgxoJMYHHc

​

Kuva: Feiring, Karin, kuvaaja. Museovirasto. Tervaveneet.

Lisätty todellisuus: "Turkansaari Tervaveneet" (https://skfb.ly/6UCUr) by Juha M is licensed under Creative Commons Attribution (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).