Oululainen kauppias, laivanvarustaja, höyrysahapatruuna ja tervaporvari Johan Wilhelm Gerhardinpoika Snellman muutti perheineen tähän rakennukseen 1840-luvulla. Talossa oli aiemmin asunut J. W. Snellmanin appi, Jeanette-vaimon isä Herman Enbom.

Maine ja mammona eivät tulleet J. W. Snellmanille helpolla: Suomussalmella syntynyt Johan Wilhelm jäi orvoksi 12-vuotiaana. Hän muutti Kokkolaan ja tienasi elantonsa kauppa-apulaisena, lähti 16-vuotiaana merille. Vuonna 1840 hän teki ehkä elämänsä parhaat kaupat naidessaan ihanan Jeanetten.

Snellmanien yhdeksänlapsinen perhe oli tiivis ja avioliitto rakkaudentäyteinen, vaikka kyllä lapsikatras huoltakin aiheutti. 13-vuotiaana Helsinkiin opiskelemaan lähetetty Hanna-tytär sairasteli pitkään ennen kuin menehtyi vain 29-vuotiaana. Vanhin poika Janne puolestaan hurvitteli opintomatkalla Saksassa niin, että joutui vankilaan.

Snellmanit laajensivat Kirkkokadun kotiaan vuonna 1851, sillä kasvavan perheen lisäksi taloon piti mahtua kauppahuoneen puoti ja konttori. Pihapiirissä oli talli, renkien ja piikojen kortteerit sekä suuri keittiö. Snellmanien kaltaisissa rikkaissa porvarihuusholleissa saattoi olla jopa kymmenen palveluskuntaan kuulunutta palkollista!

Uuteen, etelänpuoleiseen osaan, tuli vintti, jonne J. W. Snellmanin kerrotaan joskus kavunneen mietiskelemään huolia ja murheita. Ullakolle tehtiin myös näköalapaikka, josta saattoi kaukoputkella seurata Toppilan sataman tapahtumia. Jokohan ulapalta erottuisivat Snellmanin oman Toivo-laivan purjeet? Niitä Snellman odottikin kuumeisesti. Laivan kapteeniksi nimetty Snellmanin Wille-poika kun ei ollut halukas palaamaan kotisatamaan, vaan keksi vuositolkulla uusia syitä palata Aasiaan: Wille-herra oli niin ihastunut sikäläiseen sapuskaan, että oli pestannut laivalle aasialaisen kokinkin.

Ohikulkijat saattoivat Snellmanien aikaan kuulla talosta perheen naisväen musisointia. Ikkunasta kurkistaessa olisi nähnyt, kuinka kutimet tikuttivat ja neula sukelsi koruompeleeseen. Käsitöitä valmistettiin erityisen ahkerasti joululahjoiksi perheelle ja ystäville. Ja usein avoimesta keittiön ikkunasta tulvahti paahtuvien kakkaroiden tuoksu: Snellmanin kauppahuoneen alusten tuhannet laivakorput valmistettiin samassa keittiössä kuin perheen ateriatkin.

​

Lähteet:

Isoaho-Nousiainen, Riikka 2019: Säätyläistyttö, sivistys ja sosiaaliset siteet: oululainen Hanna Snellman opintiellä Helsingissä 1850-luvulla. Ennen ja nyt 2019/4.

Kovalainen, Kauko 2006: Stiftelsen Alma och K. A. Snellman Säätiö 1921–2004.

Pohjamo, Ulla 2003: Kesä salmessa – porvarillista huvilakulttuuria Oulun Toppilansalmessa. Pro gradu -tutkielma)

​

Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat. J. W. Snellmanin perhekuva vuodelta 1861.