Kuusrock

Oulu2026

Kertoja ESA NISSI, äänessä myös MARKKU HÄNNINEN, Kuusrock..mp3

Talkin' About Love

Talkin' About Love

Festarit tulivat osaksi suomalaisten kesänviettoa 70-luvun alussa. Turun Ruisrock aloitti 1970, ja Iissä oli pidetty Villikissa-rockfestivaalit 1971. Diskoiltoja ja bändikeikkoja järjestänyt Oulun nuorten musiikkiklubi -72 päätti tuoda rockfestivaalin Ouluun kesällä 1973. Promoottorin roolin otti Markku ”Marcus” Hänninen, ja viralliseksi järjestäjätahoksi tuli Oulun sos.dem. työväenyhdistys.

1970 julkaistu Woodstock-dokumentti pyöri sopivasti Bio Kiistolassa toukokuussa 1973. Elokuvasta nuoriso sai käsityksen siitä, mistä rockfestivaaleissa on kyse. Viranomaiset olivat hoksottimet ojossa ja varautuivat järjestyshäiriöihin, vandalismiin ja huumeiden esiinmarssiin. Terveysvirasto ja palolaitos myönsivät luvat arveluttaviin bakkanaaleihin vasta ihan viime tingassa.

Kuusisaari valikoitui festarinäyttämöksi sijaintinsa vuoksi. Veden ympäröimä alue oli helppo valvoa. Saaren portteja ympäröi aita, joten alueelle oli vaikea päästä ilman pääsylippua. Järjestyksenpidoltaan Kuusrock oli tiukka. Alkoholivalvonta poiki kieltolaki-tyyppistä kekseliästä alkoholijuomien salakuljetusta alueelle. Poliisipartiot huumekoirineen kulkivat yleisön joukossa ja desibelejä mittailtiin ahkerasti.

Ensimmäinen festari keräsi värikästä yleisöä kaupunkiin monta päivää etukäteen. Perjantain kääntyessä iltaan järjestäjät tajusivat festivaalin onnistuvan taloudellisesti. Kolmipäiväinen tapahtuma pamautti ilmat pihalle niin järjestäjiltä kuin vierailta. Yleisö ei kyennyt vastaanottamaan ylenpalttista musiikkitarjontaa, ja festari typistettiin jatkossa kahteen päivään.

Koko 19-vuotisen reissunsa Kuusrock panosti laatuun määrän sijaan. Marcus Hänninen kävi jo 1974 tutustumassa Readingin festivaaleihin ja ryhtyi yhteistyöhön Antti Einiön manageritoimiston kanssa. Näin festivaalille saatiin ulkomaisia yhtyeitä.

Mä olin jossakin Lontoossa jossakin siinä Thamesillä oli joku proomu, johon oli rakennettu punk disco. No anyway siellä mä niinku törmäsi sen ekan kerran Sex Pistolsiin ja mää että ei helevetti, ei kai tämmöistä bändiä ole olemassakaan! Ja Einiön Anan kanssa näitä aina tsekattiin näitä bändejä ja mitkä voisi olla liikenteessä ja josakin vaiheessa tuli se mahdollisuus, että Sex Pistols vois tulla, että ne vois tehä pari keikkaa Suomessa, että ne vois tulla Kuusrockiin! Mää innostuin hirveästi, OK! Ana, että no niin tämä on selevä juttu. Oli jo sopimukset ja kaikki. Siinä oli varmaan, kun kaksi kuukautta, ja mä en ole päässyt sitä mainostamaan vielä. Se on niinku viittä vailla, että oltiin panemassa niinku tieto lehtiin jo, niin sitten Ana soittaa, että Make nyt on semmoinen tilanne, että nää Martta yhdistykset on saanut aikaan sen, että se ei saa työluppaa se bändi. Minä kiroilen siinä... No niin, Sex Pistols ei tuu. ­­­­­– Markku Hänninen, Kuusrockin promoottori

Päivät jakautuivat musiikkityylien mukaan; lauantai tarjosi raivoisaa rock-junttaa ja sunnuntai kuuntelumusaa. Järjestäjät onnistuivat usein poimimaan pääesiintyjäksi vahvan, nousevan ulkomaisen tähden. ­­­­­

Kaikki noi alakupään bändit niinku Geordie ja Dr. Feelgood ja Procol Harum vuonna 76 niin ne oli niin hyviä valintoja, että hyvä tuuri kävi. Niinku Procol Harumin kanssa jouduttiin tekemään semmoista hommaa, että mitä se ratkaiseva asia, minkä takia se Procol onnistui, oli se, että piti olla Steinway piano Procoleille. Mää en tiiä mistä se Ana sai sen, sillä oli kai joku kanava johonkin, jossa se tiesi, että Ynnillä on Steinway. Sen voi kuvitella, että jollakin Ynnillä se on. Ja Ana soittaa, että siellähän se on Ynnillä! Kuusrock ja Ynni yhteystyöhön! – Markku Hänninen, Kuusrockin promoottori

Festivaali tarjosi yllättävänkin tuoretta kansainvälistä ohjelmaa nousukiidossa olleiden Dr. Feelgoodin, Eddie and the Hot Rodsien, Iron Maidenin ja Anthraxin muodossa. Aina huippuvierailijoiden arvoa ei tajuttu, kuten kävi thrash-pioneeri Savatagen. Myös kaikki tuon ajan kovimmat suomalaiset yhtyeet ja artistit vierailivat Kuusrockissa ja monet paikalliset bändit saivat tulikasteensa runsaslukuisen yleisön edessä.

Vuonna 1988 Marcus Hänninen jätti promoottorin roolin Ibo Sulkalalle ja Harri Määtälle. Uuden tiimin eka vuosi oli hevikansan juhlaa, mutta jo seuraavana vuonna yleisömäärä romahti. Laadukas ohjelmisto ei saanut kansaa liikkeelle. Seuraavakin vuosi oli murheellinen. Kun vuoden 1991 festaria koetteli kolea ja märkä kesäkeli, oli Kuusrock taputeltu.

Reilun vuosikymmenen kuluttua Kuusisaaren potentiaali huomattiin uudelleen ja ensimmäinen Qstock-festivaali raikas 2003. Qstock kasvoi nopeasti Pohjois-Suomen suurimmaksi festivaaliksi ja se on ollut loppuunmyyty jo yli kymmenenä kesänä.

Lähteet:

Hänninen, Markku, Kuusrockin promootteri. Oulu. Haastattelu 12.3.2024, haastattelijana Esa Nissi.

Sutela Juha, Oulun kaupungin verkkosivut www.ouka.fi/oulu/pohjoista-musiikkia/kuusrock-festivaali

Kuva: Kuusrock 22.7.1978, kuvaaja Jukka Kyrömies/Kalevan arkisto.

Video: The Ramblers, Talkin' About Love, https://www.youtube.com/watch?v=GONBgLlrvnI

Osoite

Kuusrock järjestettiin aikoinaan Oulun Kuusisaaressa.

Pohjoisen soundi – populaarimusiikin jäljillä

Tervetuloa populaarimusiikin eri aikakausille Oulussa!

Pohjoisen soundi – populaarimusiikin jäljillä on digitaalinen, oman mobiililaitteen avulla eri puolilla Oulua koettava tarinareitti.

Kymmenen nostalgista lyhyttarinaa kertovat populaarimusiikin ilmiöistä, aalloista, paikoista ja henkilöistä Oulussa. Tarinat on kirjoittanut ja lukee muun muassa Radiopuhelimet-bändistä tuttu muusikko Esa ”Katz” Nissi. Reitin kartalla tarinat sijoittuvat niiden aitojen tapahtumapaikojen läheisyyteen, ja ne voi lukea tai kuunnella.

”Rattori meni nurin, ja rokkarit pölähtivät pitkin kaupunkia”

Pohjoisen soundi -reitin kursailemattomat tarinat kuljettavat Kuusrockista musavideofestareille ja Rauhalasta NuKun diskoihin. Omat tarinansa on myös Rattori-lupilla, metallikaupungilla, Leipätehtaalla, 45 Specialilla, Madetojan musiikkilukiolla sekä paskalla kaupunnilla.

Reitillä on Nissin tarinoiden lisäksi myös haastatteluja, jotka vievät kuulijan vielä syvemmälle pohjoisen populaarimusiikin maailmaan. Näkemyksiään ja muistojaan kertovat Kuusrockin perustaja Markku Hänninen, Sentenced-yhtyeen Vesa Ranta, portsarilegenda Jorma Karhumaa, Radiopuhelimien Jarno Mällinen, Mieskuoro Huutajien Petri Sirviö, tapahtuma-asiantuntija Taina Ronkainen, nuorisotyön konkari Paula Kariniemi, 45 Specialin Ilpo ja Roope Sulkala, Madetojan musiikkilukion oppilas Ella Huttunen ja oululaisen underground-kulttuurin asiantuntija Marlene Hyyppä.

Tarinat ovat itsenäisiä ja ne voi kokea itselleen sopivassa järjestyksessä. Pysyvä reitti on osa Oulun seudun matkaa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026.

Tekstit: Esa Nissi

Kertojaääni: Esa Nissi

Sisällöntuotanto: Filmbutik Oulu

Kuvat: Kalevan arkisto ja Oulun juhlaviikot

Reitin toteuttaja: Oulun kulttuurisäätiö

Reitin päärahoittaja: Pohjois-Pohjanmaan liitto

© Oulun kulttuurisäätiö

Kohteet