1980-luvulla elettiin hyvinvointiyhteiskunnan huippuhetkien, vaihtoehtokulttuurin nousun, yleisen kulttuurisen ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden aikaa, mutta myös kulutuksen kasvun aikaa. 80-luvun alussa marssittiin rauhan puolesta ja ydinaseita vastaan.

Punk-aallon loiskahtaessa yli Suomen 70–80-lukujen taitteessa alkoi musiikin kentällä todellinen sukupolvenvaihdos. Punk madalsi kynnystä soittoharrastuksen aloittamiseen, ja erilaisia uuden aallon yhtyeitä syntyi pitkin Suomea aina syrjäisimpiä kolkkia myöten. Vanhoissa muusikkopiireissä uusiin tulokkaisiin suhtauduttiin paikoin penseästi. Ja kun samaan aikaan ravintolat korvasivat enenevissä määrin elävän musiikin levyjen pyörittelyllä, tarpeet ja tarjonta eivät kohdanneet. Pinnan alla poreili ja sopivaa tilaa omaehtoiseen toimintaan oli niukasti tarjolla. Myös ylioppilas- ja nuorisoteattereissa kävi kuhina.

Vuonna 1986 aika oli kypsä kansalaistottelemattomalle suoralle toiminnalle. Vapaan kulttuurikentän toimijat löysivät toisensa, löivät hynttyyt yhteen ja valtasivat Arinan vanhan leipätehtaan Heinäpäässä.

Semmoinen jengi, joka ei siihen teknohypeen lähtenyt mukaan taikka pörssikuvioihin tai ei päässyt NHL:ään pelaamaan jäkistä, niin ne sitten otti tavallaan sitä tyhjää tilaa haltuun. Tämä niinku yhenlaisen kulttuurin nousukausi ajoittu semmoiseen aikaan, jolloin Oulussa oli jo niinku riittävästi lahjakkaita ja pölijiä tyyppejä tekemään kaikenlaisia asioita, mutta oli vielä vähän semmoinen pikkukaupunki meininki, että jos jossakin tapahtu jotakin, niin siitä varmasti kuuli ja siihen oli helppoa mennä mukaan. – Petri Sirviö, Mieskuoro Huutajat.

Arinan rakennustoimet vanhan leipomon suhteen oli laitettu jäihin ja Leipätehdas oli tyhjillään. Valtaajat koostuivat Oulun Ylioppilasteatterin ja Nuorisoteatterin fuusiosta syntyneen Tehtaan Näyttämön, Oulun ELMUn sekä nuorten musiikintekijöiden sekalaisesta joukkiosta. Tilat vallattiin lähinnä pikkujyrsijöiltä, töryltä ja lialta.

Kyllä se oli aika anarkistista se touhu ja kyllä se mulle näyttäyty siltä, että sitä vaan käveltiin ovesta sisälle ja alettiin touhuta. Ei sitä kukaan ei johtanut tai jakanut vuoroja tai pitänyt jöötä, että se oli hyvin vapaa paikka. Huutajat aloitti käytännössä toimintansa siellä Leipätehtaalta. – Petri Sirviö, Mieskuoro Huutajat

Leipätehtaan avaimet saatiin Arinalta Tehtaan Näyttämön astuessa vuokralaiseksi kaupungin myötävaikutuksella.

Leipätehdas oli vastaus tarpeeseen ja siitä muodostui nopeasti vaihtoehtokulttuurin kotiluola. Se sijoittui puutalorötisköjen anarkian, ja järjestäytyneen yhteiskunnan välimaastoon. Jonnekin kulttuurin joutomaiden rikkakasvustosta voimansa ammentavaan uuteen tapaan tehdä kaupunkikulttuuria. Betoniseinien ja kaakelilattioiden kovettamissa huoneissa soitto kajahti komeasti. Leipätehtaalla syntyi myös käsite Oulu-soundi. Oulu-soundille ominaista oli metelöivä ulosanti, ja se piti sisällään mm. yhtyeet Electric Blue Peggy Sue and the Revolutionions From Mars, Faff-Bey ja Radiopuhelimet. Kämpissä saattoi musisoinnin yhteydessä tupakoida ja juopotella, mutta talon tapahtumissa käytettiin järjestysmiehiä. Omaehtoinen toiminta oli aktiivista ja tulosta taottiin tuottamalla uutta nuorisokulttuuria. Kolmikerroksessa kivirakennuksessa järjestettiin teatteriesityksiä ja bändikeikkoja, ja ennen kaikkea se tarjosi mahdollisuuden kehittää pienteattereiden ja bändien toimintaa ilman mahdollisten ulkopuolisten tahojen holhousta. Samaan aikaan perustettiin Mieskuoro Huutajat ja ensimmäinen Huutolandia sijaitsi Leipätehtaalla.

Siinä pihapiirissä oli sitten semmoinen autokorjaamo kuin Perttolan korjaamo, jota Penttilä sano Porttolan kerjäämöksi. Oisko peräti sieltä Porttolan kerjäämöstä saatu ensimmäiset sisäkumit Huutajien kravatteihin. – Petri Sirviö, Mieskuoro Huutajat

Vuokrasopimukset raukesivat 1988 loppuun mennessä, ja purkutyöt alkoivat vuoden 1989 alussa. Yhteinen taival jäi lyhyeksi, kun teatteriväki ja bändit levisivät kaupungille etsimään uusia mahdollisuuksia itseilmaisuun.

​

Lähteet:

Sirviö, Petri, Huutajat mieskuoron perustaja ja kuoronjohtaja. Oulu. Haastattelu 21.3.2024, haastattelijana Esa Nissi.

Glad Reija, Välähdyksiä – 50 - vuotiaan Oulun ylioppilasteatterin historiasta, 2014, Oulun ylioppilasteatteri.

Savolainen, Marjatta, puhelinhaastattelu 11.12.2023, haastattelijana Esa Nissi.

​

Kuva: Kalevan arkisto, Mieskuoro Huutajat vuonna 1988.

Video: Mieskuoro Huutajat - Oulujoki, https://www.youtube.com/watch?v=RcvxSxpicLo&list=RDEMzdOMJrCNzBiXoYUvqiU6aQ&start\_radio=1