Rauhala

Oulu2026

Kertoja ESA NISSI, äänessä myös JARNO MÄLLINEN, Radiopuhelimet.mp3

22-Pistepirkko: Onion Soup

22-Pistepirkko: Onion Soup

Kunnallisneuvos Robert Åströmin 1894 rakennuttamasta patriisihuvilasta tuli monien vaiheiden jälkeen ylioppilastalo vuonna 1962. Ylioppilaskunnan jazzkerho järjesti talossa jameja ja Oulun ylioppilasteatteri suosittuja diskoiltoja nimellä "Discoteque Harha-askel". Pop-yhtyeet soittivat säännöllisesti ravintolassa.

Rauhalassa toimi 1968 muutaman kesäkauden legendaarinen kesäravintola La Hacienda. Paikkaa kutsuttiin Patioksi, ja sana vakiintui oululaiskieleen tarkoittamaan ravintolaterasseja. Vuodesta -69 vuoteen -71 Rauhala toimi nimellä Kesäleski. Ohjelma sisälsi jazz-, pop- ja tanssiyhtyeitä, mutta myös "rohkeita" huveja, kuten strip-teasea.

1970-luvulla talousvaikeuksissa olleen Rauhalan käyttötarkoitusta vaihdettiin useasti. Se oli jopa alkoholistien yömajana, ja talo pääsi rapistumaan. 1979 nousi kapinaliike vaatimaan Rauhalan palauttamista ylioppilastaloksi. Kapinaliikkeessä vaikuttivat Oulun ylioppilaskunnan lisäksi edellisvuonna perustettu Pohjois-Suomen Elävän musiikin yhdistys Pelmu ry ja -79 perustettu Rytmimusiikin Yhdistys RYMY. Talonvaltaus jäi suunnitelma-asteelle, sillä Rauhala päätettiin remontoida.

Ylioppilastalo avattiin remontoituna -81 ja ravintola Club Clementine aloitti toimintansa 1982. Ravintola ei odotuksista huolimatta osoittautunut kultakaivokseksi, ja sitä oltiin sulkemassa. Tilanteen korjaamiseksi ylioppilaskunta päätti perustaa toimikunnan, joka alkoi pyörittää ravintolassa elävän musiikin klubeja. Asiakaspaikkojen rajallinen määrä esti isompien artistien ja bändien vierailut, mutta mahdollisti uusien metelöitsijöiden esiinmarssin. 1980-luvun puoliväliin tultaessa se oli noussut Oulun kiinnostavimmaksi vaihtoehtorock-kuppilaksi. Myös ylioppilaskunnan vaihtuvissa kulttuurisihteereissä yhteinen piirre oli rock-myönteisyys ja keikkatoiminta sen mukaista. Musiikin tarjonta oli laajaa aina nousevista valtakunnallisista paikallisiin ruohonjuuritason toimijoihin. Rauhalan herraskainen miljöö toimi osaltaan kätilönä 80-luvun loppupuolella siinneelle Oulu-soundille.

Mieskuoro Huutajien konseptiin on aina kuulunut yllättävät esiintymiset yllättävissä paikoissa, mutta virallinen ensiesiintyminen tapahtui Rauhalassa ylioppilaskunnan itsenäisyyspäivän juhlassa 1987. Myös ulkomaisia esiintyjiä bongattiin vierailemassa.

Oli alkutalvi -92 Rauhalaan tuli keikalle semmoinen yhdysvaltalainen bändi Kelvynator ja sehän herätti suuret odotukset. Bändin johtohahmo ja kitaristi oli Kelvyn Bell, joka oli aikaisemmin soittanut Defunkt nimisen funk yhtyeen kitaristina. Ja tää Defunkt oli minun ja kaveripiirin suuri suosikki. Tihku tieto tämmöisestä Kelvynatorista ja yhtäkkiä se vaan sitten pläjähti sinne Rauhallaan keikalle. Ei oikein tiennyt yhtään, että mitä tuleman pitää. Rauhala kuitenkin tuli melko täyteen. Keikka alkoi ja lavalle tuli kolme mustaa jannua, Kelvyn Bell, basisti ja rumpali ja ne rupes vetää semmoista perusjyystöfunkkia. Armoton synkooppi jytke. Yleisöllä oli kannat katossa ja sukat pyöri jaloissa. Se keikka oli aivan armoton. Kelvynator sai Rauhalassa räjähtävän suosion. Ihan niinku tämmöisiä parhaita keikkoja mitä olen koskaan nähnyt. Jälkikäteen kuulin sitten kuulopuheen, ihan huhun, että Kelvynator olisi jossain haastattelussa ihmetellyt, että mikä oli se paikka jossain pohjoisessa pikkukylässä, keskellä ei mitään, keskellä pimeyttä. Joku pieni vanha puutalon rähjä, jossa oli aivan käsittämätön räjähtävä meininki. – Jarno Mällinen, Radiopuhelimet

Vuosituhannen loppupuolella jonot ravintolassa alkoivat olla harvinaisempia. 1994–95 Cafe Clementine toimi ainoastaan kesäisin ja 1998 ravintola lopetettiin. Trendijohtajan viestikapula oli siirtynyt eteenpäin, Rauhala siistiytyi ja jatkoi lounas- ja tilausravintolana.

Lähteet:

Mällinen, Jarno, Radiopuhelimet bändin jäsen. Oulu. Haastattelu 10.3.2024, haastattelijana Esa Nissi.

Wikipedia. 2023. https://fi.wikipedia.org/wiki/Rauhala_(Oulu)

Oulun kaupungin kirjasto. 2023. Pohjoista musiikkia. www.ouka.fi/oulu/pohjoista-musiikkia/klubit-ja-ravintolat

Savolainen Marjatta, puhelinhaastattelu 11.12.2023

Oulu-lehti 13.6.1968, 25.5.1969, 25.1.1973, 26.9.1974, 4.2.1975, 5.3.1981, 9.11.1981 Oulun ylioppilaslehti 27.2.1970, 15.5.1970, 18.3.1976, 6.2.1981. Kaleva 6.3.1964 Markku Rättilä. Kaleva 15.1.2002 Haastattelu: Hannu Karjalainen.

Kuivamäki Santtu, ”HALUTTIIN VAAN SAADA JAMIT PYÖRIMÄÄN OULUSSA” Oululainen jazzkulttuuri 1965–1975, Tampereen yliopisto etnomusikologian pro gradu -tutkielma

Mällinen Jarno, Kaleva http://kirjastolinkit.ouka.fi/kaleva/tammi12/11174123.xml

Ervasti Antti, Kaleva http://kirjastolinkit.ouka.fi/kaleva/elo09/8617474.xml

Kuva: Kalevan arkisto, 22-Pistepirkko 1983 Rauhalassa.

Video: 22-Pistepirkko: Onion Soup, https://www.youtube.com/watch?v=IUngcJA\_5tk

Osoite

Rauhala, Mannenkatu 4, Oulu, 90130

Pohjoisen soundi – populaarimusiikin jäljillä

Tervetuloa populaarimusiikin eri aikakausille Oulussa!

Pohjoisen soundi – populaarimusiikin jäljillä on digitaalinen, oman mobiililaitteen avulla eri puolilla Oulua koettava tarinareitti.

Kymmenen nostalgista lyhyttarinaa kertovat populaarimusiikin ilmiöistä, aalloista, paikoista ja henkilöistä Oulussa. Tarinat on kirjoittanut ja lukee muun muassa Radiopuhelimet-bändistä tuttu muusikko Esa ”Katz” Nissi. Reitin kartalla tarinat sijoittuvat niiden aitojen tapahtumapaikojen läheisyyteen, ja ne voi lukea tai kuunnella.

”Rattori meni nurin, ja rokkarit pölähtivät pitkin kaupunkia”

Pohjoisen soundi -reitin kursailemattomat tarinat kuljettavat Kuusrockista musavideofestareille ja Rauhalasta NuKun diskoihin. Omat tarinansa on myös Rattori-lupilla, metallikaupungilla, Leipätehtaalla, 45 Specialilla, Madetojan musiikkilukiolla sekä paskalla kaupunnilla.

Reitillä on Nissin tarinoiden lisäksi myös haastatteluja, jotka vievät kuulijan vielä syvemmälle pohjoisen populaarimusiikin maailmaan. Näkemyksiään ja muistojaan kertovat Kuusrockin perustaja Markku Hänninen, Sentenced-yhtyeen Vesa Ranta, portsarilegenda Jorma Karhumaa, Radiopuhelimien Jarno Mällinen, Mieskuoro Huutajien Petri Sirviö, tapahtuma-asiantuntija Taina Ronkainen, nuorisotyön konkari Paula Kariniemi, 45 Specialin Ilpo ja Roope Sulkala, Madetojan musiikkilukion oppilas Ella Huttunen ja oululaisen underground-kulttuurin asiantuntija Marlene Hyyppä.

Tarinat ovat itsenäisiä ja ne voi kokea itselleen sopivassa järjestyksessä. Pysyvä reitti on osa Oulun seudun matkaa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026.

Tekstit: Esa Nissi

Kertojaääni: Esa Nissi

Sisällöntuotanto: Filmbutik Oulu

Kuvat: Kalevan arkisto ja Oulun juhlaviikot

Reitin toteuttaja: Oulun kulttuurisäätiö

Reitin päärahoittaja: Pohjois-Pohjanmaan liitto

© Oulun kulttuurisäätiö

Kohteet