Tuomipakat, Hietapakat, Herrainpakat... Mistä nämä nimet tulevat, ja miten ihmiset ovat näillä lämpimillä hiekoilla kesäjuhliaan viettäneet?

Katselet dyynien rinnettä nyt ylöspäin, vasemmalla näet Herrainpakat, oikealla Tuomipakat. Sukelletaan näkymään ja vielä aivan matkailun alkuvaiheisiin.

(Napauta kuva auki, niin pääset selaamaan ja katsomaan kaikki kohteen kuvat!)

Jo ennen hiekkarantoja matkailijat olivat löytäneet Kalajoelta Rahjan saariston, jota jo vuonna 1879 mainostettiin sanomalehdissä oivalliseksi kylpypaikaksi.

Muun muassa Oulun Wiikko-Sanomia kirjoitti 7.6.1879: Uimamiehiä ja naisia kuulostaa tänne keräytyvän kosolta tänä kesänä. Täällä nimittäin on Rahja -niminen ranta, jossa Pohjanlahden laineet liikkuvat erinomaisen terveellisesti.

Hiekkasärkät tunnettiin alkuaan Tuomipakkain tai Hietapakkain nimellä. Tuomipakat ja vastapäinen Herrainpakat otettiin ensimmäiseksi matkailukäyttöön. Ihmiset saapuivat kesäisinä vapaapäivinä retkelle hiekoille eväiden kanssa.

Tuomipakat olivat saaneet nimensä alkukesällä kukkivista ja tuoksuvista tuomista, jotka olivat levittäytyneet Ison- ja Pikkupakan väliseen, Lemmenlaaksoksi nimettyyn notkelmaan.

Hietikoilla retkeili aluksi vain herrasväki, joka piti leiripaikkanaan Herrainpakkoja. Herrasväkeä seurasi vähitellen myös tavallinen kansa.

Paikkakunnan talolliset matkasivat perhekunnittain hevoskyydillä kerran kesässä hietapakoille viettämään yhden lomapäivän ennen heinäniitulle lähtöä. Rannalla riisuttiin sukat, käärittiin housunlahkeet, syötiin eväitä ja keitettiin merivesikahvit.

Hiekkasärkistä tulikin 1920-luvulta lähtien suosittu retki- ja auringonottopaikka, jonne saapui väkeä kauempaakin.

Hiekkasärkkien ensimmäinen matkailuyritys oli pieni Oskari Kärjän perikunnan laittama virvokekioski Tuomi- ja Herrainpakkojen välisessä laaksossa.

Paikallisesti ja maakunnallisesti Kalajoen hiekkarantojen suosio kasvoi etenkin juhannuksen viettopaikkana. Tuomi- tai Hietapakkoja alettiin 1930-luvun kuluessa myös yhä useammin kutsua Hiekkasärkäksi. Hiekkasärkät olikin ulkopaikkakuntalaisten käyttämä nimi. Kalajoella ei tunnettu sanaa särkkä, ja hiekka -sanan asemesta käytettiin sanaa hieta.

Hietapakoille matkustettiin juhannuksena joukolla koivunoksin koristeltujen kuorma-autojen lavoilla. Myöhemmin naisilla oli usein kansallispuku yllään.

Monet kalajokiset hankkivat lisätuloja pystyttämällä juhannuksena myyntikojuja alueelle.

Rahjalainen, vanhaa laivurisukua oleva Päiviö Rahja ja vaimonsa Anna Rahja olivat Kallan saaren matkailutoiminnan pioneereja. Rahjojen yritys Kallan Matkailu aloitti liikennöinnin leirintäalueelta Maakallan historialliselle kalastajasaarelle Kalla -laivallaan vuonna 1966. Laivalaituri rakennettiin alueen pohjoispäähän ja se oli 30 metriä pitkä ja vain metrin leveä. Matkustajamäärien kasvaessa liikennöinti siirrettiin Keskuskarin venesatamaan. Toiminta jatkui kahdessa sukupolvessa.

Napauta kuva auki, niin pääset selaamaan kaikki!

Kuvatiedot:

• Kalajokinen loma-asunto 1890-luvulta. Kauppias Löfqvistin huvila Pöllässä (Rahja). Kuva Kalajoen kotiseutuyhdistys ry.
• ​
• Juhannuksen viettäjiä Hiekkasärkillä 1920-luvulla. Kuva Sari Alajoen kotiarkisto.
• Juhannuksen viettoa Hietapakoilla 1920-luvulla. Kuva Sari Alajoen kotiarkisto.
• Juhannustyttökilpailu Hiekkasärkkäin lavalla 1950-luvulla. Kuva Markku Männistön kotialbumi.
• Päiviö Rahja, Kallan matkailun perustaja. Liikennöinti Kallaan alkoi 1966. Kuva Anna Rahjan kotialbumi.
• Keskipohjanmaa-lehti 23.6.1956.
• Levyn kansi vuodelta 1968.
• Harmonikkatapahtuma Särkät Soi aloitti Hiekkasärkillä Unto Jutilan johdolla 1975.
• Kärjän kioski. Hiekkasärkkien 1. matkailuyritys. Kuva Kalajoen kotiseutuyhdistys ry.
• Gramofoni ja eväskori. Kuva: Pasi Eskolan kotialbumi.
• Gramofonikuvan henkilötiedot. Pasi Eskolan kotialbumi.