Joillakin käävillä on huono maine metsänkasvattajien keskuudessa. Osa kääpälajeista on erikoistunut kasvamaan elävällä puulla niin sanottuina patogeenisieninä, jotka lopulta tappavat isäntäpuunsa. Todellisuudessa useimmat kääpälajit ovat kulinaristeja, joille ei kelpaa mikä tahansa puu, vaan niillä on huomattavan hienostuneet vaatimukset ateriansa suhteen.

Siinä missä hiilikääpä mielii metsäpalossa perusteellisesti palaneen männyn kylkeä, kanadankäävälle maistuu mieluiten hieman jo mureutunut, järeä mäntykelo. Ulkoiselta olemukseltaan pehmeä hentokääpä puolestaan tykkää maiskutella kovapintaisempaa keloa. Marjapuuronpunaisen pillistön omaava rusokantokääpä aterioi taas mieluiten kuusimaapuulla, josta kuori alkaa vähitellen irtoilla.

Erikoisimmat mieltymykset ovat niillä kääpälajeilla, joiden mielestä kaikkein maukkaimpia ovat jonkun muun sienilajin esilahottamat rungot: Kauniinvioletti liilakääpä suostuu kasvamaan vain kynsikääpien lahottamalla kuusen rungolla, ja lumokääpä ruostekäävän esilahottamalla rungolla.

Kääpien maailman perustavanlaatuinen ongelma on, että niiden aterioiden valmistus on niin aikaa vievää ja monivaiheista! Männyn siemen itää ensin taimeksi, selviää nuoruusvuosistaan aikuiseksi puuksi ja jatkaa kasvuaan lakkapäiseksi petäjäksi. Elettyään aikansa metsän kuninkaana puuvanhus alkaa lopulta keloutua. Kunniakkaasti harmaantunut kelo kaatuu viimein maahan jossain myrskyssä, sinnittelee vielä aikansa oksiensa varassa, kunnes romahtaa metsän pohjalle, missä sammalet ja jäkälät lopulta peittelevät uupuneen vällyihinsä. Jos hyvin käy, niillä main paikalle osuu muutama erakkokäävän itiö, jotka toteavat, että nyt on herkkupöytä katettu!

Männyn kasvaminen taimesta keloksi ja lopulta erakkokäävän ateriaksi vie helposti tuhannen vuotta. Aarnikäävän kattaus on tähän verrattuna melko nopeasti valmistettu: kuusen elämänkaari luonnontilaisessa metsässä taimesta umpilahoksi maapuuksi vie ehkä vain joitakin satoja vuosia.

Kääpäversumin karu totuus on, että kääpälajien mahdollisuudet käävänmittaiseen ja käävänmentävään elämään ovat vahvasti heikentyneet. Närängänvaaran alueella aarnikääpä kavereineen on kuitenkin löytänyt itselleen pysyvän turvapaikan.