Taisteluhauta oli Salpalinjan kenttälinnoituslaitteista kaikkein yleisin. Sen valmistamiseen ei tarvittu erikoisammattimiehiä eikä työkoneita.

Taisteluhaudat rakennettiin aina miesvoimin, paikan päältä saatavista materiaaleista. Näihin linnoituslaitteisiin käytettiin siis pääsääntöisesti puuta, kiviä ja maata.

Taisteluhauta oli tyypillisesti noin 190cm syvä, jotta haudass voitiin kävellä suorassa, joutumatta vihollisen tähystyksen tai tarkka-ampujien kohteeksi. Taisteluhauta oli juuri niin leveä (pohjalta noin 80cm), että siellä voitiin liikkua ja kohdata vastaan tuleva omamies, mutta toisaalta juuri noon kapea, jotta se tehokkaasti eliminoi vihollisen epäsuoran tulen vaikutusta. Taisteluhautoihin tehtiin 10-20 metrin välein mutkia, jottei mahdollisesti hautaan päässyt vihollinen voinut ampua kerralla koko hautaa tyhjäksi.

Taisteluhautaan liitettiin tarpeen mukaan yhden tai kahden miehen ampumakomeroita eli ampuma-asemia. AMpumakomerossa oli seisomatasanne, jonka päältä taistelija pystyi ampumaan puolustussuuntaan ampumakomeron reunan yli. Usein ampuma-asema saattoi olla lyhyen ns. pistohaudan päässä. Näin ampuma-asemalle oli haettu mahdollisimman hyvä tuliala.