Punakylki on suomalaisista rastaista pienin. Muista sen erottaa juuri punaisista kyljistänsä sekä pään valkeista viiruista, jotka muilta rastailtamme puuttuvat.

Metsästä sen usein löytää aktiivisen laulannan perusteella. Laulu kylläkin vaihtelee alueittain, mutta joukossa on aina vaimea, rupatteleva viserrys. Koiraat jaksavat laulaa ympäri vuorokauden, joten punakylkirastaan laulu onkin kevään tyyppiääniä.

Ne ovat pääasiassa lehtojen ja sekametsien lintuja, mutta eivät vierasta kulttuurimaisemiakaan. Niitä tapaa puistoistakin.

Punakylkirastaat talvehtivat Länsi- ja Etelä-Euroopassa, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa ja saapuvat pesimään huhti-toukokuussa. Punakylkirastaat muuttavat muiden rastaiden kera huhtikuulta alkaen aina toukokuun puolella asti.

​