Pulkkasen tila sijaitsi hyvin tyypillisessä kuusamolaisessa asuinympäristössä vaaran laella Pulkkasenvaarassa Kuusamon Kuoliolla. Tilan päärakennuksen rakensi Mikko Heikki Pulkkanen vuonna 1885 tai 1886. Talon asukkaina on ollut suurperhe; kolme sukupolvea, yhteensä 18 henkeä, sekä kaksi palvelijaa ja kaksi työmiestä. Palvelijat asuivat perheen kanssa, mutta työmiehet olivat päiväläisiä asuen kotonaan. 1930-luvulla tapahtui sukupolvenvaihdos, kun talon vanhimmat lapset astuivat avioon ja vanha emäntä kuoli. Pulkkasen lapsista vanhin, Pauli, asui perheineen porstuasta tehdyssä kamarissa. Neljä muuta lasta asui pirtissä ja myös keittiössä oli sänky. Pirtissä nukkui kerralla viidestä seitsemään henkeä. Kesäisin nukkua saattoi myös aitoissa ja talon vintillä. Talo oli asuttuna 1970-luvulle asti, jolloin se siirrettiin kotiseutumuseolle.

Rakennuksen ulkoasu on säilynyt lähes muuttumattomana noin vuosisadan ajan. Ulkoisia muutoksia on kokenut vain veranta, jonka paikkaa muutettiin 1920-luvulla noin verannan mitan verran pirttiin päin, mahdollistaen näin porstuan käyttämisen asuinhuoneena. Tuolloin sisäänkäynti tapahtui suoraan pirttiin, jonka seinässä on edelleen näkyvillä vanha oven paikka.

Pirtti

Talon pirtti on kaikkien toimintojen keskus. Se oli olo-, työ-, ruokailu- ja makuuhuone. Pirtti jaettiin porstuan ovipuolen miestenpuoleen, sekä uuninpuolen naistenpuoleen eli karsinapuoleen. Nimitys periytyi ajalta, jolloin karja asui samassa rakennuksessa ihmisten kanssa, erityisesti kovien pakkasten aikaan. Pulkkasen pirtissä säilytettiin talvisin perheen isännän Fennia-merkkistä miestenpyörää, jolla lapset opettelivat ajamaan sisätiloissa.

Huonekaluja oli vähän eikä lattioilla käytetty mattoja. Muutkin kodintekstiilit saattoivat puuttua kokonaan, mutta Pulkkasen ikkunoissa oli lyhyet puoliverhot. Pirtin molemmassa perinurkassa oli sivustavedettävä sänky, mutta tarpeen mukaan nukuttiin myös seinävierustan pitkillä penkeillä (peri-, karsina- ja sivupenkki) tai lattialle levitetyillä olkipatjoilla. Miestenpuolella olivat höyläpenkki ja verkonkudontapöytä, naistenpuolella taas rukki ja kangaspuut. Valoa saatiin piisistä, päreistä sekä pirtin pöydän yläpuolella roikkuneesta ns. kuuppalampusta.

Pirttiä hallitsi suurikokoinen uuni, jonka kulmauksessa oli piisi. Siinä pidettiin valkeaa -joko pärettä, kynttilää tai öljylamppua - joka valaisi askareissa. Kovien pakkasten aikana hevonen tuotiin monesti töiden jälkeen pirtin uunin eteen lämmittelemään yöksi. Muutenkin sairaiden eläinten hoito tapahtui pirtissä. Leipää leivottiin tavallisesti kerran vuodessa talvikautena, sillä paistolämpöinen uuni lämmitti tilan sietämättömän kuumaksi. Kuusamossa yleisimmät leipäainekset olivat ruis ja ohra, joista valmistettu leipä säilyi pitkään hyvänä. Pulkkasen pirtin uuniin mahtui kerralla paistumaan 26 leipää. Pirtissä oleva kätkyt eli kehto on Pernunniemestä Juusolasta. Nukke on Taimi Pitkäsen Elvi-siskon kansanopistossa vuosina 1936-1937 tekemä. Pirtin pöydällä olevassa rasiassa on säilytetty asiapapereita ja kirjeitä.

Keittiö

Porstuaa vastapäätä sijaitsevan keittiön katto ja seinät oli kalkittu valkoisiksi. Väri heijastaa valoa ja helpottaa täten työntekoa pimeinä syys- ja talvi- iltoina. Valoa saatiin päreistä ja öljylampusta. Sisustus oli karu; kodintekstiilit puuttuivat kokonaan eikä lattialla ollut mattoja. Keittiö toimi ruoanvalmistuspaikkana, mutta itse ruokailu tapahtui pirtin suuren pöydän ääressä. Suurin osa astioista oli tehty puusta, ne pestiin tuohesta tehdyllä pesusienellä ja kuivattiin verannalla. - Pesuaineena käytettiin itse tehtyä saippuaa. Puuastiat säilytettiin penkeillä ja puuastiakorissa, pienesineistö kuten kahviastiasto astiakaapissa. Keittiössä oli myös maitonurkkaus, jossa säilytettiin separaattoria, kirnua, juustokehloja ja maitosankoa. Yksi keittiön nurkka oli varattu pesukommuutille, jossa pestiin kasvot ja miehet ajoivat partansa. Emalista pesuvatia ja puisessa rasiassa ollutta saippuaa säilytettiin kommuutin yläosassa kannen alla. Muuta peseytymisvälineistöä säilytettiin kaappitilassa.

Keittiökamari

Keittiökamaria käyttivät asuntonaan perheen isovanhemmat; Mikko Heikki ja Reeta Sofia. Molemmilla oli oma vuode ja ikkunoiden edessä pöydät tuoleineen. Seinät olivat vuonna 1934 tai 1935 päällystetty oululaisilla Kaiku-sanomalehdillä ja 1940-luvulla pahvilla, joka kiinnitettiin seinään nauloilla. Museolla seinät on nyt päällystetty Liitto- sanomalehdillä.

Vanhan isännän sänky oli keittiön puoleisessa ja vanhan emännän porstuan puoleisessa nurkkauksessa. Molemmat sängyt olivat sivustavedettäviä. Vanha isäntä eli liikuntakyvyttömänä koko 1930-luvun keittiökamarissa, josta häntä liikuteltiin paareilla. Pöydillä oli pieniä pöytäliinoja ja seinillä merkkausliinoja, mutta lattialla ei ollut mattoja. Kamarin pöytäliina on tehty Tavajärvellä työskennelleen opettaja Lämsän vaimon mallin mukaan.