Ojala-Siipolan talo kuuluu Kalajoen kantataloihin, ja talon omistaa edelleen Ojala-Siipolan suku.

Talossa on ollut mm. majatalo, julkinen piiskauspaikka ja istuttu käräjiä.

Calamnius-suvun kantaisän, kirkkoherra Pietari Arctophilaciuksen tiedetään omistaneen Kalajoella kaksi yksityistä taloa vuonna 1607. Nämä olivat Siipola ja siihen yhdistetty Hietalan talo.

Talon peri kirkkoherran poika Kaarle Kalling vanhempi. Hänen poikansa Kaarle Kalling nuorempi antautui kokonaan kotitilan viljelemiselle.

Vuoden 1846 asiakirjoissa Siipola mainitaan myös yhdeksi Kalajokivarren majataloista.

Talo toimi myös vankien ja heidän kuljettajien levähdyspaikkana, josta talossa on muistona vanhoja käsirautoja ja ketjuja, joilla vangit olivat kahlittuna talon seinään lepoajaksi. Vankeja kuljetettiin esimerkiksi Kokkolan ja Oulun välillä.

Pihalla on ollut myös julkisen vallan virallinen piiskauspaikka, missä rikollisia rangaistiin ruoskimalla. Rangaistut juoksivat sen jälkeen jokirantaan ihoansa vilvoittelemaan.

Viimeisenä Kalajoen kihlakunnan pieksäjänä oli Siipolan isäntä Matti Naatus (1817-1904). Hän oli kirkkotyömaalla rampautunut, mutta piiskurina hän pystyi toimimaan.

Kuntakokouksia on pidetty Siipolassa 1910-luvun puolivälissä ja naapurin Kärjän tavoin talossa on istuttu käräjiä aina 1940-luvulle saakka.

Tietoa Calamnius-suvusta:

Calamnius on suomalainen sivistys- ja pappissuku, jonka historia tunnetaan 1500-luvulta lähtien. Suvussa on myös useita kirjailijoita ja runoilijoita.

Suvun kantaisä oli Kalajoen kirkkoherra, rovasti Petrus Michaelis (Petter) Arctophilacius (1575–1647). Tuon ajan yleisen tavan mukaan hän oli papiksi opiskelultuaan ottanut käyttöön latinankielisen nimiasun. Alkuperäiseltä nimeltään hän oli Pieti Mikonpoika Mattila, lohtajalaisen kauppiaan Mikko Matinpoika Mattilan poika.

Kuva: Sari Alajoki.