Raution kirkko
Raution kaunis puinen kirkko on ristikirkko, eli sen pohjapiirros on ristin muotoinen. Kirkko on yli 200 vuotta vanha.
Kirkon rakentamista johti kuuluisa kalajokinen kirkonrakentaja Simon Matinpoika Jylkkä (Silven) ja se valmistui vuonna 1800. Raution kirkon rakentaminen oli hänen viimeisiä töitään ennen hukkumista Kalajokeen.
Myöhemmin kirkon sisätiloja ja kattoa korotettiin lähes metrillä, ja tehtiin torni joka kohosi 23 metriin. Korotukset tehtiin vuosina 1881 - 1884.
Kirkon alttaritaulu on nimeltään "Hyvä paimen". Sen on maalannut Aina Håkansson vuonna 1939. Rautiolainen koristeveistäjä Eino Takkunen tekstasi alttaritaulun alle vanhoin kirjaimin "Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lampaiden edestä." Nykyisen saarnastuolin on tehnyt paikallinen puuseppä Reijo Niemelä.
Kirkon urkulehteri eli urkuparvi rakennettiin vuonna 1938. Silloin kirkkoon saatiin jalkioharmoni, eli soitin jossa on jaloilla poljettavat äänipalkeet. 30 vuotta myöhemmin Kemiön seurakunta lahjoitti Rautioon vanhat urut. Nykyiset urut ovat vuodelta 1975. Ne rakensi Hans Heinrich alun perin 8-äänikertaisena. Peruskorjauksessa vuonna 2008 äänikertoja lisättiin 13-ääniseksi.
Rautio oli saarnahuonekunta vuodesta 1804, ja itsenäinen kirkkoherrakunta vuodesta 1921 vuoteen 1973. Nykyään Raution kappeliseurakunta on osa Kalajoen seurakuntaa.
Kalajoen kirkot ja vanhan emäseurakunnan historiaa
Kalajoen seurakunnan kirkot ovat kaikki kauniita, arkkitehtuuriltaan merkittäviä vanhoja kirkkoja.
Nykyisten kirkkojen lisäksi tässä esittelyssä ovat mukana Kalajoen (vanhan emäseurakunnan) neljän ensimmäisen kirkon muistomerkit.
Lisätietoja kirkoista ja seurakunnan toiminnasta tästä linkistä.
Kalajoen seurakunnan historiaa:
Kalajoen varressa on ollut kristillistä asutusta jo 1200-luvulla. Ensimmäiset maininnat Kalajoen seurakunnasta löytyvät asiakirjoista jo vuodelta 1525, missä kerrotaan, että Kalajoen Tyngän kylälle oli rakennettu kappelikirkko.
Seurakunta käsitti tuolloin koko Kalajokilaakson aina Haapajärveä ja Reisjärveä myöten. Laaja emäseurakunta jakaantui vasta 1800-luvulla osiin, kun kappeliseurakunnat itsenäistyivät yksi toisensa jälkeen.
Emäseurakunnan kirkko ei ollut kovin pitkään Tyngällä, ja seuraava rakennettiin lähemmäksi jokisuuta Pitkäsenkylälle (ks. reittikohde Kalajoen II kirkon muistomerkki).