Kalajoen II kirkon (1556) muistomerkki ja Mantilan talo
Kalajoen toinen kirkko rakennettiin nykyisen Pitkäsenkylän alueelle, lähelle Mantilan taloa Luutaojan varteen noin 1550-luvulla. Kirkko oli lyhytikäinen. Muistomerkki on pystytetty 1961.
Vieressä sijainnut Mantilan tila on todennäköisesti toiminut kirkkoherra Gregorius Henrikinpojan, ”Koira-Kreuksen” pappilana.
Mantila siirtyi sitten 1600-luvun taitteessa kirkkoherra, valtiopäivämies Ljungo Tuomaanpojan (k.1611) yksityisomaisuudeksi.
Nykyinen Mantilan päärakennus on 1800-luvulta.
Mantilassa on varmuudella yöpynyt ainakin Kustaa II Aadolf Ljungon lesken Margareta Niilontyttären vieraana vuonna 1614. Gustaf II Adolf oli Ruotsin kuningas vuosina 1611–1632. Kutsumanimen ”Pohjoisen Leijona” saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä.
Myös Ljungon liittolainen Kaarle-herttua on saattanut pysähtyä Mantilassa matkustaessaan Kalajoen läpi Ruotsiin vuonna 1602. Kaarle oli yksi Kustaa Vaasan pojista. Tämä Kaarle IX oli Ruotsin hallitsija vuosina 1599–1611, kuningas virallisesti vuodesta 1604.
Kalajoen toisen kirkon muistomerkki on paljastettu 1961.
Muistokivessä on teksti: Työn raskaan raatajille tässä lähellä Kalajoen toisessa kirkossa ja hautojen partaalla julistettiin armon ja rauhan sanomaa rauhattomina aikoina 1556-1597. Olemme päässeet toisten vaivannäön hedelmille JOH 4:38.
Kuvat: Mustavalkokuva Kalajoen kotiseutuyhdistys. Värikuvat Sari Alajoki.
Kalajoen kirkot ja vanhan emäseurakunnan historiaa
Kalajoen seurakunnan kirkot ovat kaikki kauniita, arkkitehtuuriltaan merkittäviä vanhoja kirkkoja.
Nykyisten kirkkojen lisäksi tässä esittelyssä ovat mukana Kalajoen (vanhan emäseurakunnan) neljän ensimmäisen kirkon muistomerkit.
Lisätietoja kirkoista ja seurakunnan toiminnasta tästä linkistä.
Kalajoen seurakunnan historiaa:
Kalajoen varressa on ollut kristillistä asutusta jo 1200-luvulla. Ensimmäiset maininnat Kalajoen seurakunnasta löytyvät asiakirjoista jo vuodelta 1525, missä kerrotaan, että Kalajoen Tyngän kylälle oli rakennettu kappelikirkko.
Seurakunta käsitti tuolloin koko Kalajokilaakson aina Haapajärveä ja Reisjärveä myöten. Laaja emäseurakunta jakaantui vasta 1800-luvulla osiin, kun kappeliseurakunnat itsenäistyivät yksi toisensa jälkeen.
Emäseurakunnan kirkko ei ollut kovin pitkään Tyngällä, ja seuraava rakennettiin lähemmäksi jokisuuta Pitkäsenkylälle (ks. reittikohde Kalajoen II kirkon muistomerkki).