Kallankarit eli Maakalla ja Ulkokalla sijaitsevat Perämeressä 16 kilometriä mantereelta Kalajoen kaupungin edustalla. Saarilla on yhä kalastajien tukikohta.

Kallankarien erikoisuus on niiden luonnon lisäksi saarten itsehallinto, jonka ”ylintä päätäntä- ja tuomiovaltaa” käyttää karikokous. Itsehallinto on peräisin Ruotsin vallan ajalta ja pohjautuu kuningas Aadolf Fredrikin vuonna 1771 säätämään hamina-ordningiin, jossa karien hallinto määrätään kalastajien huostaan. Karikokous kokoontuu vuosittain Jaakon-päivää, 25. heinäkuuta, lähinnä olevana sunnuntaina.

Maakallassa on kalastajamökkejä, 1700-luvulla rakennettu puinen kirkko sekä Karimuseo, joka esittelee Kallankarien ja alueen kalastuksen historiaa.

Maakallaan järjestetään kesäisin veneretkiä Rahjan Konikarvon satamasta Plassin kyläyhdistyksen omistamalla kaksimastoisella kaljaasi Ansiolla.

Lue lisää Kallankarien historiasta ja luonnosta alta!

Kuvat Maakallasta: Kalajoen kaupunki. Kuvaaja Terho Männistö.

Kuvat Kaljaasi Ansiosta: Visit Kalajoki, Kalajoen Matkailyhdistys ry. Kuvaaja Harri Tarviainen.

Mustavalkokuva Ulkokalla ja majakka. Sari Alajoen kotialbumi.

Mustavalkokuvat Maakalla ja kirkko. Sari Alajoen kotialbumi.

Kallankarien historiasta:

(Sari Alajoki)

Kalajoen ulkosaaristossa Rahjan saariston edustalla parinkymmenen kilometrin etäisyydellä mantereesta sijaitsevat Kallankarit. Maa- ja Ulkokallan karut ja lähes puuttomat ulkoluodot ovat nousseet merestä noin 1400-luvun vaiheilla, ja vähitellen niistä muodostui Kokkolan ja Oulun välisen avomeren tärkein kalastus-, hylkeenpyynti ja merenkulkutukikohta.

Kalla merkitsee jääröykkiötä, joka talvella ilmaisee matalikon sijainnin.

1600-luvun taitteessa saarelle rakennettiin ensimmäiset asumukset. Kalastajia tuli saarelle kaukaa sisämaasta asti ja 1700- ja 1800-luvuilla saarella alkoi jo olla ahdasta.

Vuosisatojen kuluessa Kallan kalastajien kanta-alueeksi supistuivat Himankakylä, Rahja, Vasankari ja Yppäri. Edelleen mökit kulkevat suvussa ja ulkopuolisen on lähes mahdotonta saada saarilta mökkiä.

Muista Rahjan saariston saarista poiketen Kallankarit sijaitsivat kuninkaan yleismaalla ja siellä jokaisella oli kalastusoikeus.

Maakallaan kokoonnuttiin heinäkuun puolivälissä ja siellä viivyttiin syyskuulle saakka. Koska saarelle kertyi satamäärin pyyntimiehiä laajalta alueelta, karikunnan elämää säätelemään tarvittiin järjestys.

Ruotsin kruunu myönsi jo vuonna 1669 Kallankareille rajoitetun paikallishallinnon karikokouksineen ja haminaoikeuksineen.

Vuonna 1771 Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vahvisti vielä nykyisinkin voimassa olevan karien satamajärjestyksen eli haminaortningin (Hamina Ordning). Edelleen karikokous kokoontuu joka kesä päättämään saaren asioista haminamestarin johdolla.

Maanmittari L.A. Runeberg mittasi ja kartoitti saaren vuonna 1766. Karilla oli tuolloin kolme satamaa, Isossahaminassa (nyk. Vanhahamina) oli 34 valkamaa, Itähaminassa (nyk. Kirkkohamina) ja Uudessahaminassa (nyk. Kolanlahdessa) yhteensä 23.

Kirkon ja pappilan lisäksi tupia ja aittoja oli kaikkiaan 99. Suuri osa karia oli varattu verkkotarhoiksi.

Maakallaan rakennettiin myös kirkko, jotta kalastajat voisivat täyttää kirkossa käynnin velvollisuutensa. Ensimmäinen kirkko valmistui 1680. Kellossa on kirjoitus: ”Jag Kallar folk i Kalla hamn Att falla Gud med bön i famn”.

Nykyinen kirkko valmistui 1780. Oktogonin muotoisen pienen kirkon suunnitteli kalajokinen kirkonrakentaja Simon Silvén. Kolmen vuoden kuluttua valmistui myös uusi, kaksihuoneinen pappila.

Täysin puuton Ulkokalla vallattiin kalastukselle 1776. Ensimmäisenä saarelle tulivat himankalaiset Hankosen, Roukalan ja Parkaan venekunnat.

Vuodesta 1856 Ulkokalla on toiminut majakkasaarena, nykyinen, jo käytöstä poistunut majakka (A. H. Dahlström) on vuodelta 1871.

Vuonna 1882 saarelle perustettiin ilmatieteellinen havaintoasema. Sotien jälkeen rakennetussa majakanvartijan talossa toimii nykyisin matkailuyrittäjä. Myös Ulkokallassa on majakan ympärillä säilynyt vanhoja kalastusmajoja.

Maakallan autioitumiseen herättiin 1950, jolloin alkoi rakennusten kunnostaminen. Maakallaan aloitettiin säännöllinen laivaliikenne 1966 ja samana vuonna käynnistyi saarella kesäinen rippikoululeiritoiminta.

Kallankarit kirkkoineen ja kalamajoineen on arvotettu valtakunnallisesti arvokkaiksi kulttuuriympäristöiksi.