Pateniemen sahalla tiedettiin, että siellä, missä säilytetään kuivaa puutavaraa, on tulipalon vaara tavallista suurempi. Siksi jokaisen sahalaisen päähän iskostettiin, että saha-alueella ei tulen kanssa ollut leikkimistä. Pienikin tupakan hehku tai harmittomalta vaikuttava kipinä voisi saada aikaan katastrofiin päättyvän roihun.

20 –luvulla Pateniemen sahalla toimi puolivakinainen palokunta, johon palomiehet oli valittu sahalaitoksen työntekijöistä. Sodan jälkeen vakinaisen palokunnan vahvuus oli 12 miestä. Vuonna 1949 sahan vakinainen palokunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin jälleen puolivakinainen palokunta. Palokunta piti säännöllisiä harjoituksia viikoittain.

Virkanimikkeitä palokunnassa olivat mm. palopäällikkö, ruiskumestari ja kalustonhoitaja. Ruiskumestarin työhön kuului palokaluston kunnossapito ja tarkastukset.

Vuonna 1951 valmistui Pateniemen sahan tiilirakenteinen paloasema, joka on edellen käytössä asuinrakennuksena. Rakennuksen tunnistaa helpoiten sen korkeasta tornista, jossa aikanaan kuivatettiin paloletkuja. Paloaseman varustukseen kuului paloauto 1000 litran vesisäiliöineen ja monien kilometrien pituinen palovesiverkosto paloposteineen.

Suurimmat saha-alueella syttyneet palot olivat sahan maakartanon palo vuonna 1946, jossa tuhoutui 8 asuinhuoneistoa, navetta ja talli. Puutalotehtaan palo vuonna 1954 oli pahin ja suurin, mutta siinäkin saatiin kovin ponnistuksin tulen leviäminen muihin saha-alueen osiin estetyksi.

Paloturvallisuustyössä aluevartioinnilla oli iso osuus. Sahan alue oli aidattu ja alueelle pääsi kahdesta portista - pääportista ja niin sanotusta Ojakylän portista. Pääportilla oli vuorokaudet läpeensä vartiointi.

Lautatarha-aikaan saha-alueella oli 25 metriä korkea palovartiotorni, jossa oli jatkuva vartiointi siten, että paikalla oli aina yksi mies kaksi tuntia kerrallaan tarkkailemassa ympäristöä.

Palokunta ei olisi oikea palokunta, ellei toiminnassa olisi mukana myös kilpailuja. Omissa harjoituksissa pidettiin monenlaisia palotorjuntaan liittyviä kilpailuja. Myös naapuripalokuntien kanssa kilpailtiin. Erityisesti tiukkoja yhteenottoja käytiin Nuottasaaren tehtaiden palokunnan kanssa.

Jälkikasvun turvaamiseksi oli perustettu myös poikapalokunta, johon kuului 20- 25 innokasta poikaa. Heille pidettiin jatkuvasti harjoituksia ja leirejä. Lukuisia kertoja palopäällikkö oli ohjaamassa poikia ja pitämässä tilaisuuksia Kraaselin saaressa. Pojat olivat palokoulutuksessa innolla mukana ja heistä palokunta odotti hyviä palotorjuntamiehiä, kunhan pojat täyttäisivät 18 vuotta, jolloin he siirtyisivät varsinaisen palokunnan kirjoihin.

​

Lähde: Pateniemiseura; Laivoja ja lankkuja

Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat, Pateniemen sahan paloasema